Fortschritt E 514 – E 518

Vuonna 1983 Fortschritt E 512 korvattiin uudistetulla E 514:llä. Moottoriteho oli kasvanut 115 hevosvoimaan. Tarjolla oli entistä enemmän erilaisia pöytävaihtoehtoja erikoiskasveille. Vakiopöytien leikkuuleveydet olivat 360, 420, 480 ja 570 cm. Puintitappiovalvonnan sisältävä ajotietokone tuli lisävarusteeksi. Tyhjennysputki käännettiin työasentoon hydraulisesti.

Samaan aikaan esiteltiin isommassa kokoluokassa lievästi parannettu E 516 B. Puimurien väri oli vielä aluksi raikkaan sinivalkoinen, mutta se vaihtui pian vihreä-valkoiseen. Vientimarkkinoilla esiintyi myös punaista väritystä.

Vuonna 1988 tuli E 516 B:n tilalle perusteellisemmin uudistettu E 517. Sen erikoisuutena oli 3 osittain päällekkäin toistensa kanssa olevaa yläseulaa. Rakenteen luvattiin vähentävän seulastotappioita 30 %. Moottorin teho oli ennallaan, mutta iskutilavuus oli kasvatettu 14,2 litraan. Viljasäiliö oli kasvatettu 55 hehtoon. Puintitappiomittari ja ajotietokone olivat vakiovarusteita. Takuu oli Ruotsissa 3 vuotta. Esitteissä kehuttiin hyviä tuloksia Ruotsin Statens Maskinprovningarin testeissä.

Vuonna 1989 esiteltiin keskikokoinen E 524, jossa oli 6-sylinterinen 9,2-litrainen moottori (152 hv). Tässä mallissa oli aivan uusi ohjaamo ja tyhjennysputki oli nostettu säiliön yläosaan. Viljasäiliön tilavuus oli 48 hl ja leikkuuleveys oli 360-540 cm. Voimansiirto oli mekaaninen.

E 517:n seuraaja muurin kaaduttua oli E 518, joka oli paranneltu monilla länsimaisilla osilla. Moottorina oli Mercedeksen 11-litrainen V6 (222 hv). Hydrauliikka vaihdettiin Boschin tuotteisiin. Laihionjakajat olivat entistä pidemmät. Ohjaamo oli sama uusi panoraamaohjaamo kuin E 524:ssä. E 518:n alapuolelle esiteltiin malli E 526, jonka valmistus jäi lähes prototyyppiasteelle. Sen moottorina oli 6-sylinterinen DDR-tuote, mutta puintikoneisto oli sama 162-senttinen kuin isoveljessä.