Case IH CX50-100

Case IH:n pienen MX-sarjan korvasi CX syksyllä 1998, Suomeen se ehti jälleen vasta vuotta myöhemmin. CX oli lähes kokonaisuudessaan uusi traktori ja perustekniikaltaan liki 30 vuoden takaiset edeltäjät jäivät historiaan. Suurin yksittäinen muutos oli siirtyminen Perkinsin Fastram-moottoreihin. Kahdessa pienimmässä mallissa oli 2,7-litraiset kolmoset, CX70:ssa 4,2-litrainen nelonen ja suurimmissa 4,0-litraiset ahdetut neloset. Perkinsin tapaan moottorit eivät edustaneet huippua sitkeydessä. Vääntömomentin nousut olivat ahdetuissa nelosissa 24-27 % ja vapaasti hengittävässä 21 %. Kahdessa suurimmassa ahtimet oli varustettu hukkaportilla.

Vaihteita oli tuttuun tapaan 16+8 kaksiportaisen pikavaihteen avulla, mutta kyseessä olikin nyt suunnanvaihtajavaihteisto, jossa pikavaihde ei ollut käytettävissä peruutusnopeuksilla. Nopeutta löytyi 40 km/h. Vaihteistonkin osalta tekniikka oli siis luokassaan ajanmukaista. Voimanotossa oli vakiona nopeudet 540 ja 1000 ja lisävarusteena 750 r/min.

Hydrauliikan tuotto oli 60 l/min ja hydraulijärjestelmä oli avoin. Nostovoimaa löytyi yhden ulkopuolisen sylinterin avulla 3000 kg ja kahdella sylinterillä varustettuna 3900 kg. Sähkönostolaite oli vakiovarusteena ja tunnustelu toimi työntövarren kautta.

Ohjaamo oli kehittynyt suuren askeleen vanhaan XL:ään verrattuna. Ohjaamo perustui nyt Maxxum MX:n perusrakenteeseen. Se oli tilava, näkyvyys oli hyvä ja melutasoksi ilmoitettiin ainoastaan 73 dB. Mekaaninen suunnanvaihtaja oli ratin alla vasemmalla ja pikavaihdenuppi vaihdekepin päässä. Mittarit olivat edeltävien mallien tavoin digitaalisia. Pakoputki oli ohjaamon etupilarissa. Deluxe-ohjaamon rinnalla oli saatavana myös matala LP-ohjaamo.

Syksyllä 1999 laitettiin konepellin muotoilu uusiksi.

Casena CX:n historia jäi lyhyeksi, vuoden 2001 alusta tuotanto jatkui McCormickina.