Ursus

90…100 hevosvoiman luokassa Ursus oli tarjonnut turkkilaislähtöistä H-sarjaa. Vuonna 2015 esiteltiin itse kehitetyt mallit, jotka olivat hieman H-sarjaa halvempia ja kevyemmin varusteltuja. Moottorina oli 3,4-litrainen Perkins, joka oli Euro IIIB:n mukainen. Voimansiirto oli tässäkin sarjassa peräisin Hattatilta ja etuakseli Carrarolta. Vaihteita oli 12+12. Mekaaninen suunnanvaihtaja oli sijoitettu ohjauspyörän alle. Sähkönostolaite oli vakiona samoin kuin sähköhydraulisesti käytettävät neliveto, tasauspyörästön lukko ja nelivedon kytkentä. Nostovoimaa oli 4400 kg. Hydrauliikkalohkoja oli vakiona neljä. Ilmastointilaite oli lisävaruste. Puolassa Ursuksen takuu oli 4 vuotta tai 4000 h.

Vuoden 2016 lopussa esiteltiin 4,4-litraisella Perkinsillä varustettu 110-hevosvoimainen C-3110. Siinä oli 24+24 -vaihteisto. Ohjaamon katto-osa muutettiin kotimarkkinoiden toivomuksesta matalammaksi järjestelemällä ilmanvaihdon komponentit uudelleen. Sarjaan julkistettiin myös 3,6-litraisella Deutz-moottorilla varustettu C-3120 HL, mutta mahdollisesti sen valmistus jäi koekappaleisiin.

Vuoden 2016 lopussa esiteltiin 4,4-litraisella Perkinsillä varustettu 110-hevosvoimainen C-3110. Siinä oli 24+24 -vaihteisto. Ohjaamon katto-osa muutettiin kotimarkkinoiden toivomuksesta matalammaksi järjestelemällä ilmanvaihdon komponentit uudelleen. Vuonna 2017 esitelty C-3105 vastasi joiltakin osin pienemmän sarjan malleja, kuten C-380 K. Sarjaan julkistettiin myös 3,6-litraisella Deutz-moottorilla varustettu C-3120 ja myöhemmin hieman tehokkaampi C-3130. Näissä oli IV-päästötason moottori ja ZF:n 16+16-vaihteisto.

Traktorit

Ursus C-392 – C-3120

75…90 hevosvoiman luokassa Ursus käytti sekä Perkinsin 4,4-litraista että muissa merkeissä harvinaisempaa 3,4-litraista moottoria. Voimansiirto oli Carraron 12+12 ilman pikavaihdetta tai vaihtoehtoisesti 24+12 pikavaihteella ja hydraulisella suunnanvaihtajalla. Pikavaihteellisessa versiossa oli myös hydrauliset nelivedon, tasauspyörästön lukon ja ulosoton kytkennät. Ohjaamo oli nelipilarinen ja varustettu lasisella kattoluukulla. Vuodesta 2017 lähtien vanteet olivat Zetorin esimerkin mukaisesti mustat.

Ursus C-380 – C-395

Uuden Ursus-tehtaan ensimmäinen 150-hevosvoimainen malli, 15014 tuli tuotantoon syksyllä 2013. Siinä oli 6-sylinterinen Sisu-moottori ja ZF:n 40+40 voimansiirto. Etuakseli oli Carraron valmistama. Nostolaite oli sähkötoiminen ja nostovoimaa oli 7200 kg. Hydrauliikkalohkoja oli vakiona neljä ja tuottoa 90 l/min. 250-senttinen akseliväli oli kokoluokassaan lyhyt. Ohjaamo oli tämän luokan traktoriksi varsin pelkistetty.

Vuotta myöhemmin mallimerkinnäksi vaihdettiin U-4150 ja moottori vaihtui 4-sylinteriseen Deutziin.

Vuonna 2016 päädyttiin siihen, että oikea mallimerkintä tälle traktorille on C-3150. Moottori oli nyt 6-sylinterinen Deutz ja ulkonäkö oli uusittu.

Vuonna 2018 tuli tuotantoon Ursuksen oma Vigus-voimansiirto, jossa oli vaihteita 32+32 ja neliportainen pikavaihde. Hydrauliikan tuotto oli nostettu 100 litraan minuutissa. Loppuvaiheessa tarjolla oli kuitenkin vain ZF-voimansiirto ja IV-tasolla 163-hevosvoimaiseksi tehostunut 6-sylinterinen Deutz-moottori.

Ursus 15014/U-4150/C-3150

Uudistetuissa Ursuksissa väri oli vielä keltainen, mutta maski, teippaukset ja keltainen ohjaamon katto erottivat ulkonäön aikaisemmista malleista. Uusien mallien tuotanto alkoi jo vuonna 1981, mutta Suomeen ne ehtivät vasta vuonna 1983.

Uudistetuissa malleissa oli aikaisempaa suurempi hydrauliikan tuotto ja 6-sylinterisissä suurempi nostovoima kahden apusylinterin ansiosta. Moottorit olivat uutta taloudellisempaa sukupolvea, uudistuksina mm. suuttimet, ruiskutuspumpun säädin ja kampikoneisto. Takasiltaa ja vetoakseleita oli vahvistettu. Romanialaisen etuakselin kääntöympyrää oli saatu hieman pienennettyä. Lisävarusteena sai edelleen Transporter-välitykset, jolloin maantienopeus nousi 38 km/h:iin. Mallisto jäi Suomessa lyhytikäiseksi, kun Finn-Ursukset esiteltiin vuoden 1985 alussa. Mallistoon kuului myös tehokkaampi 12+6 -vaihteistolla varustettu 1604, jota ei tuotu Suomeen.

Ursus 902-1214

Pienet 2-sylinteriset mallit C-330 (1967-93) ja C-335 (1966-) olivat Ursuksen omia kehitelmiä. Mallinumeron loppuosa ilmaisee tehon SAE-hevosvoimina. Tekniikka oli äärimmäisen yksinkertaista ja muutokset edeltäviin malleihin verrattuna rajoittuivat lähinnä uudistettuun ulkomuotoon ja vahvempaan etuakseliin. Vuoden 1986 C-330M:ssä oli entistä pidempi akseliväli.

Kuvan traktori on saksalaisesta esitteestä 70-luvun alusta. Yleisimmin väri oli oranssin punainen. Myös vihreitä valmistettiin 70-luvulla.

Ursus C-330 – C-335

2-sylinterinen Ursus C-325 esiteltiin prototyyppinä vuonna 1957 ja valmistus alkoi vuonna 1959. Moottori oli vesijäähdytteinen 1,8-litrainen suorasuihkutusdiesel teholtaan 25 hv. Vaihteita oli 6+2 ja vaihteet hallittiin yhdellä vivulla. Varusteena traktorissa oli mm. öljynpaine- ja lämpömittari, jalkakaasu, ohjausjarrut, työvalo, jousitettu ja pehmustettu istuin, tasauspyörästön lukko ja painonsiirtojärjestelmä.

Vuonna 1963 tehtiin uudistuksia ja teho nostettiin 28 hevosvoimaan. C-328:aa valmistettiin vuoteen 1967 saakka, jolloin sen korvasi C-330.

Ursus C-325 – C-328

Ursus C-45 oli kopio 40-luvun Lanz Bulldogista. 1-sylinterisen hehkukuulamoottorin polttoaineena voitiin käyttää lähes mitä tahansa öljytuotetta. Käynnistysoperaation kesto oli noin 20 minuuttia. Moottorin osat ovat vaihtokelpoisia Lanzin kanssa. Traktorin erikoisuutena oli jousitettu etuakseli. Suurin ajonopeus oli aluksi 6,2 km/h. Vuonna 1954 esitellyssä kumipyörillä varustetussa C-451:ssä nopeutta oli jo 16,7 km/h. Uudemmassa mallissa oli myös vakiona mekaaninen nostolaite, ohjausjarrut, sähköjärjestelmä ja käynnistys bensiinillä.

Ursuksen maahantuojana Suomessa oli Oy Atkinson Ab, mutta myynti jäi yksittäiskappaleisiin.

Ursus C-45 – C-451

Valmistajan muita koneita

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Koneviesti

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea: Heittosuojaan muovinen kahva

Yksinkertainen muovikahva helpottaa heittosuojan nostamista kuljettajan paikalta ajettaessa esteen ohitse.

Lukijan idea

Ski-Doo uudisti hyötykelkkojaan vuodelle 2026 – uMotion-alustan jousitus on muuttunut radikaalisti

Ski-Doo Expedition XRTEME on kelkka, jolla voi ajaa rauhallisesti metsän siimeksessä, mutta tarvittaessa vauhtia riittää reitilläkin. Kaksitahtisessa E-TEC 850 riittää paukkua.

Ajoneuvot ja ympäristö

Lynxin vuoden 2026 moottorikelkoissa on teknisiä muutoksia useammassakin mallissa – leveätelaiset kehityksen eturivissä

Commander on täysiverinen hyötykelkka, jolla tukkikuorma liikkuu kevyesti. Ohjattavuus on parantunut etujousitukseen tehtyjen muutosten ansiosta.

Polariksen 2026-mallistossa suuntaus on sporttisten ja yleiskäyttöisten leveätelaisten moottorikelkkojen suuntaan

Uusi kelkka Voyageur 650 155, jonka runko muuttui tulevalla kaudella Matryxiin.

eSled-moottorikelkkojen tuotanto aloitettu Mikkelissä

Akut koostuvat moduuleista, jotka kootaan Mikkelin laitoksella.

Yritykset ja tapahtumat

Valmet Automotive ja Patria allekirjoittivat aiesopimuksen panssaroitujen ajoneuvojen valmistuksesta ja testauksesta

Patrian 6x6 panssaroidusta ajoneuvosta on tullut Common Armoured Vehicle System (CAVS) -ajoneuvohankkeen myötä lähes tuhat tilausta, joten tuotantokapasiteettia tarvitaan merkittävästi lisää.

Uutiset

Uusimmat artikkelit

Vuonna 1893 perustettu Zakladow Mechanicznych valmisti aluksi laitteita elintarviketeollisuudelle. 1900-luvun alussa päätuotteeksi tulivat polttomoottorit. Vuonna 1922 Ursus rakensi ensimmäisen traktorinsa, joka oli lisenssillä valmistettu IH Titan 10-20. Viittä vuotta myöhemmin yritys luopui traktoreista ja keskittyi kuorma-autoihin. Sotaan valmistautuva Puolan hallitus sai yrityksen palaamaan traktorien valmistukseen 1930-luvulla. Vuonna 1947 Ursus alkoi valmistaa kopiota Lanz-traktorista. Hehkukuulamoottorilla varustettua traktoria valmistettiin vuoteen 1959 mennessä noin 60 000 kappaletta, osittain telaversiona. Sen jälkeen valmistettiin pienempiä traktoreja, joissa oli 2-sylinterinen dieselmoottori.

1960-luvun puolivälissä Ursus käynnisti yhteistyön Zetorin kanssa. Ensimmäinen lisenssillä valmistettu malli oli 4-sylinterinen C-4011. Ursus jatkoi mallin jatkokehittelyä erillään Zetorista ja mallisto pysyi tuotannossa 1990-luvulle saakka. Vuonna 1969 esiteltiin Zetor Crystalin pohjalta kehitetyt isot Ursukset. Puolet osista tuli Tsekkoslovakiasta. Vuonna 1974 solmittiin yhteistyösopimus MF:n kanssa. Tuotantoon MF-pohjaiset pienet mallit saatiin vasta 1984. 2010-luvulle asti mallit olivat edelleen näiden MF- ja Crystal-pohjaisten traktorien jatkokehitelmiä. Ursus yksityistettiin vuonna 1998 ja tuotantomäärät ovat romahtaneet. Merkittävä osa tuotannosta on ollut pieniä MF-pohjaisia malleja USA:han Agcolle. Vuonna 2011 Pol-Mot -yhtiö osti talousvaikeuksiin joutuneen Ursuksen. Turkkilaisen Hattatin kanssa solmittiin yhteistyösopimus ja sen jälkeenkehitettiin nopeasti uusia malleja ja saatiin merkittäviä kauppoja kehitysmaihin.

C-4011 (1965-71) ja sen vientimalli C-350 olivat lisenssillä valmistettuja Zetor 4011-malleja. C-355:ssä sovellettiin Zetor 5511:n tekniikkaa. C-355:n seuraaja oli 52-hevosvoimainen C-360, jota valmistettiin vuoteen 1993 asti. Lopuksi siinä oli 3-sylinterinen Perkins (47 hv), jolloin mallimerkintä oli C-360 3p. C-362 puolestaan vastasi tekniikaltaan C-360:aa, mutta se oli muotoilultaan isompien Ursuksien kaltainen, paitsi ohjaamo oli peräisin Zetorista. Muissa myöhemmissä malleissa ohjaamo vinoine ovineen muistutti isompia Ursuksia.

Pieniä Ursuksia vietiin moniin länsimaihinkin, mutta Ruotsia lähemmäksi niitä ei ole koskaan tuotu. C-sarjan mallien rinnalle tulivat 80-luvun alussa MF-pohjaiset mallit, mutta varsinkin kotimaan markkinoilla halvemmat vanhat mallit kävivät pitkään paremmin kaupaksi.

Ursus C-4011 / C-350 – C-362

Zetorin kanssa yhteistyössä suunnitellut ja valmistetut isot Ursukset esiteltiin kesällä 1969. Tuotantoon päästiin vuonna 1972. Ensimmäiset C-385:t olivat 76-hevosvoimaisia, mutta ennen kuin Ursukset saapuivat Suomeen kesällä 1976, teho oli noussut 80 hevosvoimaan. Suomessa tehoksi ilmoitettiin 82 hevosvoimaa, myös muissa teknisissä tiedoissa oli pieniä eroavuuksia kansainvälisiin tietoihin. Väri muuttui punaisesta keltaiseksi pian Suomeen tulon jälkeen. Traktorien viimeistely tapahtui aluksi Ruotsissa. Ensimmäisissä Ursuksissa oli selvästi enemmän vikoja kuin Zetoreissa, mm. sähkölaitteissa. Moottorit olivat Zetorin valmistamia, mutta vaihteistot Ursus kokosi itse.

385:n isoveli oli vuonna 1974 esitelty 6-sylinterinen 1201 (takaveto) ja 1204 (neliveto). Molempiin mallisarjoihin asennettiin myös turboahtimia, jolloin tehoiksi ilmoitettiin 100 ja 146 hv. Ennen omia 6-sylinterisiä Ursus oli valmistanut mallia C-3110, jossa oli Perkinsin 6-sylinterinen moottori (100,5 hv). Keski-Euroopassa oli 1204 Turbon sijasta myynnissä saman tehoinen 1604, jossa oli mm. 4000 kg nostovoima, suurempi polttoainesäiliö ja järeämpi 12+6 -vaihteisto.

Ursuksessa oli Crystalin tavoin muutamia kehittyneitä ominaisuuksia: tasalattiainen ohjaamo, hydraulinen pikavaihde ja vetovarsitunnustelu. Ohjaamon meluksi 80-luvun alun 6-sylinterisissä malleissa ilmoitettu 78-79 dB ei pitäne paikkansa, sillä myöhemmissä malleissa lukemat ovat huomattavasti suurempia. Ohjaus mainitaan joissakin lähteissä hydrostaattiseksi, mutta koska siinä on mekaaninen yhteys, oikeampi termi on hydraulisesti tehostettu. Ursuksen maantienopeus jäi selvästi alle kolmenkympin, mutta vuodesta 1980 lähtien saatavilla oli myös Transporter-vaihteisto, jolla huippunopeus oli 38 km/h. Muutos oli toteutettu Suomessa kääntämällä pikavaihde ylentäväksi.

Vaihdevivut oli viety keskilinjalta istuimen kummallekin puolelle taivuttamalla pitkät vivut mutkille. 6-sylinterisissä oli nostolaitteen apusylinteri, joka tuli vuodelle 1979 myös 4-sylinterisiin. Samaan aikaan ajovalot siirtyivät sivuilta maskiin. De Luxe -malleissa oli vakion lisäksi mm. ilmakompressori, etupainot, apumiehen istuin ja takavetomalleissa etuakselin jousitus ja suuremmat eturenkaat.

Ursus C-385 / 1201-1604

Yhteistyösopimus Ursuksen ja MF:n välillä solmittiin vuonna 1974. Ensimmäiset traktorit saatiin myyntiin vuonna 1984 ja vientiin paria vuotta myöhemmin. Ikivanhoja pieniä 300-sarjan Ursuksia valmistettiin MF-pohjaisten mallien rinnalla vielä 1990-luvun alkuun asti.

Ursus 2812 vastasi MF:n mallia 235 ja 3512 vastasi MF 255:ttä. Molemmissa oli tuttu 3-sylinterinen Perkins ja 8+2 -vaihteisto. Suomeen tuotiin 47-hevosvoimaista mallia 3512. Pikku-Ursuksen ohjaamo oli varsin alkeellinen. Näiden mallien rinnalla oli tuotannossa hedelmänviljelyyn suunnitellut kapeat, hytittömät mallit 2802, 3502 ja 4502.

Vuonna 1988 esiteltiin 4-sylinterinen 4512. Sen nelivetoversiota 4514:aa tuotiin myös Suomeen 66-hevosvoimaisena perusmallina ja 72-hevosvoimaisena DL-mallina, joka muualla tunnettiin 5514:nä. Nelivetomallissa oli Landinin lisenssillä tehty etuakseli. Keskimmäisen kuvan Ursus-muotoilusta palattiin Suomessa takaisin MF-muotoiluun maahantuojan vaihtuessa. Vuonna 1992 tuli turboahdettu 6514 (85 hv) ja vuonna 1997 mallit 6012 ja 6014 (83 hv).

Vuonna 2004 tuotannossa olevat mallit olivat 2812, 3512, 4514, 5314 (71 hv) ja 5714 (81 hv). Lisäksi oli hytittömät mallit 3502 ja 4502. Ainakin malli 3512 säilyi tuotannossa Ursuksen konkurssiin asti eli vuoteen 2011.

Ursus 2812-6514

Vuoden 1985 alussa esitellyt uudet mallit tunnettiin Suomessa Finn-Ursuksina ja teknisissä tiedoissa on monia eroja kansainvälisiin tietoihin verrattuna. Suurinta 1614:ää ei tuotu Suomeen. Lisäksi meiltä puuttuivat 71- ja 90-hevosvoimaiset versiot. 1014 tuli meille vasta vuonna 1987.

Turbo-mallien ahtimet olivat edelleen Suomessa asennettuja 1014:ää lukuun ottamatta. Kytkimen halkaisija oli 4-sylinterissä nyt 350 mm ja 6-sylinterisissä 380 mm (ennen 335 mm). Suomalaisen työn osuus loppuhinnasta oli noin puolet. Suomalaista oli mm. kojelauta, hydrauliikan käyttöventtiilistö, konepelti sekä kattoelementti lämmityspuhaltimineen. Nelivedon kytkentä tapahtui sähköisesti, mutta tasauspyörästön lukkoa ei ollut edelleenkään ja myös etuvedon sivulla oleva kardaani alkoi olla vanhentunutta tekniikkaa. Lähes puolet ostajista päätyi Transporter-vaihteistoon, joka tarjosi lähes 40 km/h nopeuden. Vakiomallin huippunopeus nousi Suomessa 34 km/h:iin vuonna 1988. Etuakselin hydraulinen monilevylukko tuli vuonna 1989. Vuonna 1990 ohjaus vaihdettiin hydrostaattiseksi.

Vuoteen 2009 näistä malleista olivat tuotannossa 30-sarjan rinnalla 1014, 1224 ja 1614.

Ursus 912-1614

Vuonna 1990 Ursus esitteli aikaisempien mallien rinnalle 30-sarjan, jossa oli uusi, kapeampi, mutta korkeampi ja etuseinältään suora ohjaamo. Kojelauta ja monet hallintalaitteet oli uusittu. Kytkin toimi hydraulisesti ja vaihteisto oli osittain synkronoitu.

Mallivalikoima oli lähes ennallaan. 1034:n rinnakkaismalliksi ahdettujen nelosten sarjaan esiteltiin 1134. 6-sylinteristä mallistoa täydensi 1434, jossa oli 1634:n järeämpi vaihteisto. Suomessa asennettiin turboja malleihin 932/934 ja 1234, joten meille nämä ahdetut uutuudet eivät tulleet. Ursuksen maahantuojana oli tässä vaiheessa Witraktor.

Vuonna 1998 myös suurimpiin malleihin tuli 16+8 -vaihteisto. 2000-luvun malleissa melutasoksi ilmoitettiin 80 dB. Uusi malli oli 92,5-hevosvoimaisella Perkinsin 3,86-litraisella moottorilla varustettu 1044. 2000-luvun puolivälissä muotoilu modernisoitiin ja myös ohjaamoa uudistettiin. 1134:n rinnalle tuli päästövaatimukset täyttävä 1154 ja 1634:n rinnalle Martinin 7,3-litraisella varustettu 1654.

Viimeisimpiä muunnoksia tästä mallisarjasta olivat 1954 sekä 1674 Forte. Vuosina 2009-2010 valmistetussa 1674 Fortessa oli 158,5-hevosvoimainen 6,6-litrainen Perkins, joka täytti IIIA-päästövaatimukset. Polttoainesäiliö oli kasvatettu 355-litraiseksi. Vuosina 2008-2009 valmistetussa 1954:ssä oli 6,8-litrainen Z8602.13-moottori ja vanha 12+6-vaihteisto.

Ursus 932-1654

Vuonna 2000 Ursus laajensi mallistoaan entistä suurempaan teholuokkaan. Ensin esiteltiin 170-hevosvoimainen 1734 ja vuotta myöhemmin 190-hevosvoimainen 1934. Moottorit olivat Martinin 7,3-litraisia. Uutta oli Boschin sähkönostolaite. Hydrauliikan paine oli nostettu 200 baariin. Nostovoimaa oli 7200 kg. Jarrut olivat nyt öljykylpyiset. Vaihteisto oli sama osittain synkronoitu 16+8 kuin 1634:ssä, mutta 1934:n voimansiirto oli järeämpi. Kytkin oli kuiva 1-levyinen.

Ohjaamon melutason luvattiin olevan 80 dB. Vahvistamattoman tiedon mukaan nämä Ursus-mallit valmisti Slovakiassa Martin Diesel eli ZTS:stä irtautunut moottoritehdas.

Ursus 1734-1934

Vuonna 2011 Ursuksen konkurssipesän jatkaja POL-MOT Warfama sai valmiiksi uuden, modernisti muotoillun Ursus-malliston. Mallit 9024 ja 11024 oli varustettu 4-sylinterisillä Perkins-moottoreilla ja 14034 6-sylinterisellä Ivecolla. Suurimman mallin voimansiirto oli ostettu ZF:ltä ja vaihteita oli 24+24. Suunnanvaihtaja oli sähköhydraulinen. Pienemmissä vaihteita oli 12+4 ja voimansiirto oli ostettu Valtran turkkilaiselta yhteistyökumppanilta Hattatilta.

Ursus 9024-14034

Vuoden 2011 lopussa uusi Ursus-yhtiö oli saanut tuotantonsa käyntiin ja julkisti parannetun mallin 11034:n. Merkittävin ero 11024:ään oli parannettu hydrauliikka. Moottori oli sama 110-hevosvoimainen Perkins ja vaihteisto oli peräisin Hattatilta Turkista.

Vuonna 2014 esiteltiin 11054, jonka voimansiirto oli ostettu Carrarolta. Vaihteita oli 24+24 ilman pikavaihteita. Vuotta myöhemmin esitellyssä 11054 Powerissa oli Euro IIIB:n mukainen moottori ja hydraulinen pikavaihde. Kehitysmaiden markkinoille Ursus teki myöhemminkin useita versiota näiden mallien pohjalta niin 12+4 kuin kehittyneemmilläkin vaihteistoilla. Näissä malleissa oli enimmäkseen Deutzin moottorit.

Ursus 11034-11054

Vuonna 2011 Pol-Mot -yhtiö osti talousvaikeuksiin joutuneen Ursuksen. Pol-Mot oli myynyt Puolassa turkkilaisen Hattatin keskiluokan traktoreita Pol-Mot H-sarjana. Ursus-kaupan jälkeen nämä siirtyivät Ursus-merkin alle. Hattatin Turkissa valmistamassa sarjassa oli Perkinsin 4,4-litraiset moottorit ja lisenssillä valmistettu Valtran A-sarjan voimansiirto. Moottori oli Euro IIIA-normin mukainen. Vaihteita oli 12+12 hydraulisella suunnanvaihtajalla ja ilman pikavaihteita. Nostolaite oli aluksi mekaaninen, mutta myöhemmin sähkönostolaite tuli vakioksi samoin kuin ilmastointi. Vuonna 2014 esiteltiin uusi Puolassa valmistettu ohjaamo ja uusittu konepellin muotoilu.

Ursus 8014H – 10014H

Uuden Ursus-malliston pienin tunnettiin aluksi merkinnällä 5044, mutta numero vaihdettiin pian perinteikkääseen C-350:aan. Moottorina oli 3,3-litrainen Perkins. Voimansiirto ja akselistot olivat peräisin Carrarolta. Vaihteita oli 12+12 ja suunnanvaihtaja oli mekaaninen. Nostovoimaa oli vain 1300 kg.

Myöhemmin rinnalla oli myös turboahdettu C-360, joka oli ulkomitoiltaan selvästi suurempi ja nostovoimaa oli 2650 kg.

Samassa kokoluokassa Ursuksella oli myös monia halvempia malleja kehitysmaiden markkinoille. Niissä käytettiin vanhoja MF-pohjaisia Ursus-moottoreita ja myöhemmin myös romanialaista IMR-moottoria ja MWM:ää.

Ursus C-350 – C-360

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Agritechnica 2025 -traktoriuutuudet: Sähköä,   autonomiaa ja perinteisiä dieselratkaisuja

Deutz-Fahrin 8-sarja uudistuu täysin. Moottoritoimittajaksi vaihtuu FPT, portaattomat 60 km/h voimansiirrot tulevat ZF:ltä. Uusi SigmaVision-ohjaamo on aiempaan verrattuna 20 cm leveämpi ja pidempi, myös sisustaa ja hallintalaitteita on uudistettu perusteellisesti. Kahden uuden mallin moottorit tuottavat 313 tai 340 hevosvoiman maksimitehon. 

Harrastuksesta jalostui yhden miehen traktoribisnes – ”Vuonna 2010 innostuin ostamaan Hollannista traktorin: Riskikerroin oli korkea”

Pekka Veivon mukaan käytetyt traktorit liikkuvat hyvin. ”Kun uusia ei myydä, niin hyvän käytetyn arvostus nousee entisestään.”

Traktorikaupassa toiveikkaita merkkejä käänteestä

Lokakuu oli vahva Massey-Fergusonille, joka nousi rekisteröintitilastossa aivan Claasin kantaan. Kuva on vuoden 2023 Agtitechnica-näyttelystä. 

Rehunteossa Valtran S-sarjan tehokkain malli S416 – Droop-asetus vaikuttaa silppuriyhdistelmän käyttöön ratkaisevasti

Urakoitsijan kokemuksia traktorista maansiirtotöissä – töitä riittää myös talveksi

Jania Kleimola urakoi pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Traktorin eduksi on osoittautunut mm. ketteryys ahtaissa paikoissa. 

Arvostettu traktorimerkki sai alkunsa itsekulkevasta niittokoneesta – nykyisin Johann Georg Fendtin luoma yritys on osa monikansallista AGCO-konsernia

Fendt panosti vahvasti työkoneenkantajatraktoreihin. Ensimmäinen tuotantomalli valmistui nelivuotisen protovaiheen jälkeen 1957. Seuraavalla vuosikymmenellä Fendt hallitsi Länsi-Saksan kantajatraktorimarkkinoita 87 % osuudella. Kuvan 30-hevosvoimainen Fendt F 230 GT on siltä ajalta.

Lisää lämpöä vanhaan traktoriin – uuden lämmityslaitteen asennuksen jälkeen myös varpaat pysyvät lämpiminä

Uusi lämmitin istuu siististi ohjaamon alaosaan. Kenno on ulkopuolella ja moottoriosa puhallusletkuineen on ohjaamon sisällä. 