Steyr

Vuonna 1988 uudistettiin Steyrin pikkusarjaa. RS 2 -mallistossa oli uusi ohjaamo sivuvaihdevivuin. Ohjaamon sisustus oli edelleen hyvin peltinen, eikä sarjaa tarjottu maihin, joissa vaadittiin alle 85 dB melutasoa. Tarjolla oli myös erikoismallit viininviljelyyn ja vihannesviljelyyn.

Uusia mallivaihtoehtoja olivat 8045 (42 hv) ja 8085 (72 hv). Lisäksi tarjottiin 8065:n moottorilla varustettua 8055 Turboa, jonka ulkomitat olivat isoveljeä pienemmät. Vihannesviljelymallistossa oli näiden mallien lisäksi 8095, jossa oli 80-hevosvoimainen turbomoottori. Vaihteistossa oli mekaaninen pikavaihde vakiona pienintä mallia lukuun ottamatta. Saatavana oli sekä 30 km/h että 40 km/h versiot.

Marshallin lopetettua oman traktorituotantonsa vuonna 1989 se suunnitteli tulevaisuuttaan mm. IMT:n ja Torpedon malliston pohjalta, mutta lopulta otti Steyrin malleja myyntiinsä. Ainoa ero Steyriin on kelta-musta väritys.

Traktorit

Steyr 8045-8085 RS 2 / Marshall S-542 – S-744

Vuonna 1960 esiteltiin ensimmäinen malli Steyrin Juhlamallistoksi kutsuttuun sarjaan. Mallisto oli aikaisempiin Steyreihin verrattuna kevyt, matala ja muotoilultaan siro. Erityisesti oli kiinnitetty huomiota etukuormainkäyttöön. 2-sylinterisessä 188:ssa oli aivan uusi moottori, joka oli kehitetty rinnan uusien kuorma-autonmoottorien kanssa. Lyhytiskuisen moottorin käyntinopeus oli selvästi edeltäviä malleja suurempi. Tehoa oli 28 hv. Vaihteistossa oli nyt aluevaihde ja vaihteita 8+6. Taka-akseli oli uusi ja portaalirakenteinen. Ensimmäistä kertaa Steyrissä oli myös painonsiirtojärjestelmä, joka oli peräisin Boschilta. Voiman ulosotossa oli myös 1000 r/min nopeus ja ajovoimanotto.

3-sylinterinen versio 190 esiteltiin vuonna 1964. Siinä tehoa oli 36 hv. Jousitetusta etuakselista oli luovuttu. Muilta osin 190 oli hyvin 188:n kaltainen.

4-sylinterinen 288 (45 hv) oli väriltään punainen 188:n ja 190:n oranssin värityksen sijaan. Vaihteita oli 8+8. Viimeisen vuoden ajaksi 288:n korvasi 50-hevosvoimainen 290.

Steyr 188-290

Vuonna 1952 esitelty Steyr 280 oli aikansa suurtraktoreita. 5,3-litraisessa kuorma-autodieselistä muunnetussa neloskoneessa oli tehoa 60 hv. ZF:n valmistamassa vaihteistossa oli vaihteita 5+1, lisähintaan sai kaksi hitaampaa vaihdetta. 280 oli ajateltu  pelkästään hinattavien laitteiden vetoon, joten nostolaitetta ei alussa ollut lainkaan saatavana.

68 hevosvoimaan tehostettu punainen 280a esiteltiin vuonna 1958. Parannuksia oli tehty moneen paikkaan, yhtenä merkittävimmistä kaksoiskytkin.

Steyr 280

Steyrillä oli 1950-luvun alkupuolella mallistossaan 1-, 2- ja 4-sylinteriset traktorit. Puuttuva 3-sylinterinen liittyi sarjaan vuonna 1955, kun 45-hevosvoimainen 185 esiteltiin. Sitä markkinoitiin mm. suurten puimurien vetoon. Vakiona oli 6+1 -vaihteisto ja kaksoiskytkin. Painonsiirtojärjestelmää jäätiin kaipaamaan. Pääosa 185:stä meni vientimarkkinoille.

Vihreää 185:ttä seurasi punainen 185a vuonna 1958. Siinä teho oli nostettu 55 hevosvoimaan. Lisävarusteena sai pienempiä vaihteita 7+1 tai 9+2 -vaihteisissa versioissa.

Steyr 185

Ensimmäinen Steyr-traktori oli vuonna 1947 esitelty 180. Ulkonäöltään modernin traktorin moottori oli 2-sylinterinen esikammiodiesel teholtaan 26 hv. Moottori oli osa kantavaa rakennetta. Vaihteistossa, taka-akselissa ja jarruissa hyödynnettiin Steyrin kuorma-autojen osia. Myös leveä, vihreä konepelti muistutti muodoiltaan Steyrin kuorma-autoja. Vaihteita oli 5+1. Etuakseli muodostui kahdesta poikittaisesta lehtijousesta. Hydrauliikka tuli lisävarusteeksi vuonna 1950.

Vuonna 1953 esiteltiin uudistettu 180a. Akseliväli oli pidempi, renkaat suuremmat ja vaihteistoon oli lisätty hitaampi vaihde. Konepeltiä oli hieman kavennettu näkyvyyden parantamiseksi.

Vuoden 1956 punainen 182 markkinoitiin vientimallina, vaikka se oli tarjolla myös Itävallassa. Tehoa oli 36 hv SAE (noin 32 hv DIN). Renkaat olivat suuremmat ja vakiona oli kaksoiskytkin.

Vuonna 1959 tulivat rinnalle matalarakenteisemmat N-rinnakkaismallit N180a ja N182.

Viimeinen kehitysaskel oli 182a/N 182a vuonna 1958. Sen uutuutena oli 2-alueinen 8+4 -vaihteisto. Kaksoiskytkin oli nyt jätetty lisävarusteeksi.

Steyr 180-182

Vuonna 1949 Steyr esitteli 1-sylinterisen 80-mallin, jonka vesijäähdytteisessä esikammiodieselissä oli tehoa 13 hv. Moottori oli osa kantavaa rakennetta ja niin moottori, kytkin kuin vaihteisto oli sijoitettu keskilinjan vasemmalle puolelle. Vaihteita oli 4+1. Alkuvaiheessa sähkökäynnistys ja hydraulinen nostolaite olivat lisävarusteita. Sen sijaan vakiona oli tasauspyörästön lukko, ohjausjarrut ja sekä käsi- että jalkakaasu. Ryömintävaihteen sai lisävarusteena, sen yhteydessä vaihteiden määrä oli 5+4. Väri oli aluksi himmeän vihreä, myöhemmin vaihdettiin pirteämmän vihreään sävyyn. Vuonna 1953 teho nostettiin 15 hevosvoimaan.

Vuonna 1950 esiteltiin rinnakkaismalliksi 80a, jonka olennaisin ero oli korkeammat 36″ pyörät. Toinen erikoisversio oli 40 cm kapeampi 80s.

Vuonna 1955 esiteltiin 84-mallit. Teho oli nostettu 18 hevosvoimaan. Pyörät olivat isommat ja väri oli punainen keltaisin vantein. Sähköjärjestelmä oli 6:n sijasta 12-volttinen. Mallissa 84e oli nopeampi 5+5-vaihteisto ja jousitettu etuakseli.

Vuonna 1964 esiteltiin 86-mallit, joissa muotoilu oli muutettu vastaamaan uudempia mallistoja. Istuin oli parempi ja mittaristo uusittu.

1-sylinterisiä Steyrejä valmistettiin yhteensä peräti 94 000 kappaletta.

Steyr 80-86

Steyr M 9000 -mallisto uudistettiin 9000 M:ksi vuonna 2003. Jäljellä oli kolme malliversiota ja vastaavaa Case IH -sarjaa ei enää ollut. Suurimmat muutokset olivat ohjaamossa, jota oli modernisoitu. Melutaso oli jo ennestään hyvällä tasolla 72 dB:ssä. Moottorit olivat vuodesta 1998 lähtien olleet SisuDieseleitä, ja nyt vaihdettiin Tier II mukaisiin. Perusvaihteisto oli 16+8. Vaihtoehtona oli 2-portaisella pikavaihteella ja mekaanisella suunnanvaihtajalla varustettu 16+16 tai ryömintävaihteilla varustettu 32+16. Myös aluevaihde oli nyt synkronoitu.

Voiman ulosottossa oli neljä nopeutta: 430, 540, 750 ja 1000. Ajovoimanotto oli saatavissa lisävarusteena. Nostovoimaa löytyi 4900 kiloa. Nostolaite oli joko mekaaninen tai sähköinen. Sähkönostolaitteessa oli sähköinen vetovarsitunnustelu ja heilahduksenvaimennus. Etuakselilla oli 100 % lukko, joka kytkettiin sähköhydraulisesti yhdessä takapään lukon kanssa. Muilta osin vakiovarustelu oli perustasoa ja muutamia aikaisempia vakiovarusteita oli siirretty lisävarustelistalle.

Steyr 9080 M – 9100 M

Valmistajan muita koneita

Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä.

Koneviesti

Ajoneuvot ja ympäristö

Hiljaisuus tekee Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijällä ajamisesta elämyksen – pakkanen rokottaa ajomatkaa

Ensimmäinen suuren valmistajan sähkömönkijä on tehty G3-runkoon ja on voimansiirtoa sekä energialähdettä lukuun ottamatta samanlainen muun malliston kanssa.

CFMoto U10 Pro -traktorimönkijän voimalinja uusiksi – myös sähköinen vaihteensiirto ja aluevaihteet ovat uutta rinnakkain istuvassa mallissa

CFMoto U10 Pro Highland edustaa rinnakkain istuttavissa mönkijöissä teknisesti uusinta uutta sähköisellä vaihteensiirrolla sekä säätyvillä venttiileillä.

Hybeko Group laajentaa valikoimaansa Faresin-kurottajilla – valikoimassa sekä diesel- että täyssähkökäyttöisiä malleja

Uutiset

Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijä liikkuu lähes äänettömästi – uutuuden toimintamatkat riittävät perusmönkijälle

Outlander Electric on ensimmäinen täyssähköinen, ison valmistajan mönkijämalli markkinoilla.

Can-Am Outlander 6x6 -mallit uudistuivat – moottorit, vaihteistot, alustat ja rungot päivitetty 

Outlander 6x6 -malleista oli koeajettavissa kaksi: Backcountry 1 000T ja DPS 700, molemmat täysin uudistuneita.

Kelekkamessut 2025: Pohjoismaiden suurin moottorikelkkatapahtuma sähköistyy vauhdilla

Kelekkamessut 2025 -näyttely veti yleisöä ennätysmäärän – käytettävissä olevat näyttelytilat alkavat olla äärirajoilla.

Yritykset ja tapahtumat

Uusimmat artikkelit

Steyrin historia alkaa 1830-luvulta. Valmistusohjelmassa oli aseita ja ammuksia. Vuonna 1894 alkoi polkupyörien ja 1918 autojen valmistus. Vuonna 1928 valmistui ensimmäinen Steyr-traktori, jossa oli tehoa peräti 80 hv. Tuotantomäärät olivat pieniä toiseen maailmansotaan asti. Sodan jälkeiset mallit olivat 1- ja 2-sylinterisiä. Suomeen Steyr-autoja ja traktoreita toi Työväline. 1950-luvun alussa tuontimalleina oli 1-sylinterinen 80 ja 2-sylinterinen 180. Tehoa näissä malleissa oli 13 ja 26 hv. Hydraulinen nostolaite oli vakiona pikkumallissakin. 1960-luvun puolivälin jälkeen esiteltiin edistyksellinen Plus-sarja, jossa oli vaihtoehtoja 2-sylinterisistä 6-sylinterisiin. 1970-luvun lopussa esiteltiin laaja 8000-sarja. 1990-luvun alussa Steyrin oma moottorituotanto lakkautettiin ja uusiin 900- ja 9000-sarjoihin tuli mm. MWM- ja SisuDiesel-moottoreita. Vuonna 1996 Case IH osti Steyrin traktorituotannon ja Steyrejä alettiin useimmissa maissa myydä Case IH:n merkillä. 2000-luvun uudet mallisarjat olivat lähes yhteneviä Case New Hollandin muiden merkkien kanssa. 1990-luvun lopussa Steyr oli kehittänyt oman portaattoman vaihteiston. ZF osti Steyrin voimansiirtotuotannon, mutta S-Tronic -vaihteisto säilyi omana tuotteenaan ja sitä käytettiin myös konsernin muissa merkeissä.

Steyrin traktorisarja laitettiin perusteellisesti uusiksi vuosina 1966-68. Plus-sarjaksi nimetty mallisto oli paitsi ulkonäöltään, myös monilta teknisiltä yksityiskohdiltaan aikaansa edellä. Malliston kolme pienintä olivat aluksi mallinumeroiltaan teholukemien mukaisesti 30, 40 ja 50. Vuonna 1969 markkinointi-ihmiset arvioivat 3-numeroiset mallimerkinnät paremmiksi, ja numeroiksi tuli 430, 540 ja 650.

Plus-sarjan moottorit olivat Steyrin omia vesijäähdytteisiä suorasuihkutusdieseleitä. Pienin malli oli 2-sylinterinen, seuraava 3-sylinterinen ja 50-hevosvoimainen oli 4-sylinterinen. Vääntömomentin nousuksi luvattiin 25 %. Vaihteisto oli varustettu suunnanvaihtimella. Vaihteita oli eteen 8, kaksi suurinta vaihdetta eivät olleet käytettävissä peruutukseen. Lisävarusteena oli pikavaihde.

Neliveto oli kytkettävissä vauhdissa ja lisävarusteena sai etuakselille hydrauliset jarrut. 39 asteen kääntökulman takia nelivetomallien kääntöympyrät olivat muiden aikalaistensa tavoin suuria. Pienistä malleista vain 50:ssa oli kaksoiskytkin.

Vuonna 1971 esiteltiin 650:n yläpuolelle 760, jonka erot rajoittuivat lähinnä tehokkaampaan moottoriin ja suurempiin renkaisiin. Seuraavana vuonna 540:n rinnalle tuli 5 hv tehokkaampi 545. Erona tehon lisäksi oli suurempi nostovoima.

Steyr Plus 30-50 / 430-760

Steyr Plus-sarjassa oli aluksi 2 isoa mallia: vuonna 1968 esitellyt 70 ja 90. Tehoa oli mallimerkinnän mukaisesti ja sylintereitä pienemmässä 4 ja isommassa 6. Modernisti muotoiltujen traktorien keula oli varsin pitkä. Vaihteisto oli ZF:n synkronoitu 12+6. Mekaaninen pikavaihde esivalittiin ja vaihto tapahtui kytkinpoljinta painamalla. Ohjaus oli hydrostaattinen. Nelivetomallissa oli jarrut myös etuakselilla. Vetovastustunnustelu tapahtui työntövarren kautta.

Vuonna 1969 mallimerkinnät muuttuivat 870:ksi ja 1090:ksi. Samana vuotena nähtiin molemmat mallit Suomessakin, kun Skandeland Ky käynnisteli myyntiä Suomessa. Hinta oli huomattavasti muita traktoreita kalliimpi, joten myynti jäi yksittäisiin kappaleisiin. Ohjaamona Suomessa oli ruotsalainen Fernmo.

70-luvun alussa esiteltiin lisää malleja: 1100 ja 1200 oli varustettu tehokkaammilla 6-sylinterisillä moottoreilla. Hydrauliikan tuotto oli hieman 1090:aa suurempi ja varusteena oli vetovarsitunnustelu, muuten tekniikka oli samaa. Myös 870:sta esiteltiin tehokkaampi versio eli 980, jossa oli hieman suurempi 4-sylinterinen moottori (80 hv). Vuonna 1976 tuli kehittyneempi umpinainen ohjaamo.

Steyr Plus 70-90 / 870-1200

Syksyllä 1974 esiteltiin 140-hevosvoimainen Steyr 1400, joka muistutti osittain trac-tyyppisiä traktoreita: etupyörät olivat lähes yhtä suuret kuin takapyörät ja ohjaamo sijaitsi kokonaisuudessaan akselien välissä. Tekniikka oli sinänsä tavanomaista: synkronoitu 12+4 vaihteisto, hydraulinen pikavaihde lisävarusteena, hydrostaattinen ohjaus, vetovarsitunnustelu, traktorin kokoon nähden melko maltilliset hydrauliikan suoritusarvot. Aikaisemmista Steyreistä poiketen traktorissa oli takana öljykylpyiset, paineilmatoimiset levyjarrut ja edessä rumpujarrut. Istuimessa oli jousitus myös etu-taka -suunnassa ja ilmastointilaite oli lisävaruste.

Vuonna 1976 mallimerkintä muutettiin 8160:ksi ja traktorista tuli Steyr 8000-sarjan ensimmäinen edustaja. Vuonna 1981 sen korvasi 8170, joka oli turboahdettu ja teholtaan 150 hv. Etuakselilla oli hydraulisesti kytkettävä hammaslukko. Takarenkaat olivat entistä suuremmat ja nostovoimaa oli lisätty.

Viimeinen kehitysaskel sarjassa oli 8170:n korvaaminen 8180:lla vuonna 1987. Moottorin tehoa oli nostettu 15 hevosvoimalla. Aikaisemmin lisävarusteena olleet ryömintävaihteet ja pikavaihde olivat nyt vakiona, joten vaihteita oli yhteensä 36+12. Maantienopeus oli nostettu neljäänkymppiin. Ohjaamo oli uusi, mutta melua oli edelleen 82 dB. Erilliset etujarrut oli korvattu jarrutuksessa kytkeytyvällä nelivedolla.

Steyr 1400/8160-8180

70-luvun lopussa Steyrin uusi 8000-sarja alkoi laajentua malliston yläpäästä alaspäin. Vanhaankin sarjaan esiteltiin kuitenkin vielä kaksi uutta mallia: 980:n korvannut 988 (85 hv) ja 1100:n korvannut 1108 (105 hv). Moottoreista oli siis otettu tehoa edeltäviä malleja enemmän. Vaihteisto oli edelleen ZF:n synkronoitu 12+6. 988:n maantienopeus oli nostettu 25:stä 30 km/h:iin. Kääntöympyrät olivat entistä pienempiä.

Steyr 988-1108

70-luvun lopun Steyrien mallimerkinnät päättyivät numeroon 8. Uudistukset aikaisempiin malleihin verrattuna olivat kuitenkin vähäisiä. Moottoreissa oli tehoa muutama hevosvoima enemmän. Pienin malli oli 47-hevosvoimainen, kun aikaisemmin mallistossa oli useita tätä pienempiä malleja. Vaihteisto oli nyt synkronoitu 16+8 -vaihteinen ilman varsinaista suunnanvaihtajaa: aluevaihdevivussa oli kaksi aluetta ja peruutus. Saatavilla oli pienintä mallia lukuun ottamatta moderni umpinainen ohjaamo, mutta polkimet tulivat edelleen lattian läpi.. Ohjaus oli nyt hydrostaattinen. Nelivetomallien kääntöympyrät olivat hieman aikaisempaa pienempiä. Eturenkaat olivat edelleen poikkeuksellisen pieniä.

Steyr 548-768

Kesällä 1977 ennen pienempiä 8000-sarjan Steyrejä esitelty 8140 ei ollut aivan yhtä perusteellisesti uudistunut kuin pienemmät 8000-sarjan mallit, sillä se käytti aikaisemman 1200-mallin runkorakennetta. Moottori oli uusi 6,6-litrainen josta saatiin vapaastihengittävänä tehoa 120 hv. Vakiovaihteisto oli 12+4. Hydraulisen pikavaihteen avulla saatiin 24+8 ja ryömintävaihteineen 36+12. Jarrut olivat pienemmistä Steyreistä poiketen öljykylpyiset levyjarrut. Nostovoimaa oli vakiona 4500 kg ja lisäsylinterien avulla peräti 6500 kg. Ohjaamo oli uusi ja tasalattiainen. Vaihdevivut olivat sivulla.

Vuoden 1982 lopussa moottoriin lisättiin ahdin. Teho nousi 135 hevosvoimaa ja mallimerkinnäksi tuli 8150. Se oli tarjolla vain nelivetomallina. Etuakselille tuli hammaslukko ja ohjaamon sisustusta kehitettiin. Vuonna 1986 esiteltiin rinnalle tehokkaampi 8160, jossa oli 150 hv. Kesällä 1988 esiteltiin 40 km/h versio ja pikavaihde tuli vakioksi. Uusi ohjaamo poikkesi pienemmissä malleissa käytetystä: ovet eivät olleet kokolasiset ja katto-osa oli erilainen.

Steyr 8140-8165

Keväällä 1978 Steyr esitteli täysin uudet 8000-sarjan mallit 8100 (85 hv) ja 8120 (100 hv). Moottorina näissä malleissa oli pieni kuutoskone (5,2 litraa), jälkimmäisessä turboahdettuna. Vaihteisto oli vakiona Deutzin valmistama täysin synkronoitu 12+4. Vaihtoehtona ollut 15+5 -vaihteisto lisäsi yläpäähän kullakin kolmella alueella yhden vaihteen, jolloin saavutettiin 30 km/h maantienopeus. Vaihdevivut olivat sivulla. Kytkinlevyn halkaisija oli 350 mm. Nostovoima oli aikanaan suuri 4300 kg. Jarrut olivat Steyrin suosimien rumpujarrujen sijaan kuivat levyjarrut. Lisävarusteena myös etuakselilla oli levyjarrut. Neliveto oli toteutettu keskiakselilla ja neliveto voitiin kytkeä vauhdissa. 50 asteen kääntökulmasta huolimatta kääntöympyrä ei ollut erityisen pieni. Etuakseli oli Sigen valmistama ja taka-akseli Deutzin. 8100:ssa oli työntövarsitunnustelu, 8120:ssa vetovarsitunnustelu.

Vuonna 1984 moottorien tehoja lisättiin ja mallinumerot vaihtuivat 8110:ksi ja 8130:ksi. Vaihteistossa oli nyt 6 perusvaihdetta, mikä mahdollisti 40 km/h maantienopeuden. Lisävarusteena oli hydraulinen Steyr-Matic -pikavaihde, jolloin vaihteita oli kaikkiaan 36+12. Etuakselin lukko tuli vakiovarusteeksi.

Vuonna 1987 poistettiin takavetomallit. Ohjaamoksi tuli uusi SK 2 (Superkomfort), jonka melutaso oli 79 dB. Ohjaamon runko oli entinen, mutta näkyvä ero oli kokolasiset ovet. Nostovoimaa lisättiin 5800 kiloon ja sähkönostolaite tuli lisävarusteeksi. Vuonna 1992 nostettiin 8130:n teho 115 hevosvoimaa. 8110 ja 8130 olivat viimeiset jäljellä olevat 8000-sarjan mallit.

Steyr 8100-8130

70-luvun lopussa Steyr esitteli täysin uudet 8000-sarjan traktorit. Perusteellisiin muutoksiin johtivat meluvaatimukset, jotka pakottivat eristämään ohjaamon kumityynyt rungosta sekä nelivedon yleistyminen. 8000-sarjan traktorit oli suunniteltu alusta alkaen nelivetoisiksi ja voima johdettiin keskiakselilla. Kääntöympyrä oli noin metrin edeltäviä malleja pienempi. Ohjaamoa lukuun ottamatta pyöreälinjainen muotoilu oli poikkeuksellinen aikana, jolloin kulmikkuus oli suosiossa. On vaikea sanoa, oliko Steyr edellä aikaansa vai jäänyt 70-luvun alun tyyliin. Joka tapauksessa sama muotoilutyyli jatkui Steyrillä 90-luvulla, jolloin se oli taas hyvin ajanmukainen.

Pieniä malleja oli aluksi kolme. 8060 (48 hv) oli ainoa 3-sylinterinen. 8070:ssa (58,5 hv) oli 3,5-litrainen neloskone ja 70-hevosvoimaisessa 8080:ssa sama turboahdettuna. Vaihteisto oli täysin synkronoitu ja varustettu edeltävien mallien tapaan pikavaihteella, joka esivalittiin ja vaihde vaihtui kytkinpoljinta painamalla. Vaihdevivut olivat sivulla. 40 km/h nopeus oli lisävaruste. Varusteita oli muutenkin tarjolla runsaasti: esim. etuvoimanotto, -hydrauliikka ja -nostolaite, ajovoimanotto, etujarrut, etuakselin kitkalukko ja taakseajovarustus. Vakiorenkaat olivat Steyrin tapaan pieniä ja jarruina käytettiin edelleen rumpujarruja. Kytkinlevyn halkaisija näissä mallissa oli 280 mm. Pienten mallien ominaisuus oli myös työntövarsitunnustelu.

Vuonna 1983 esiteltiin 8090, joka 80 hv tehoa lukuun ottamatta vastasi 8080:aa. Vuonna 1984 pienempien mallien tehoja lisättiin ja nelivetomallien akseliväliä pidennettiin. Vuonna 1987 esiteltiin uusi SK2-ohjaamo ja sähkönostolaite tuli lisävarusteeksi. Teknisissä tiedoissa on eri vuosien välillä paljon vaihteluita, joita tässä ei ole täsmällisesti esitetty.

Steyr 8060-8090

Steyrin 8000-sarjan traktorit olivat varsin kehittyneitä ja kalliita. Rinnalla oli tarjottu vielä edeltäviä malleja, mutta vuoden 1981 lopussa esiteltiin uusi halvempi mallisarja eteläisille markkina-alueille. Mallinumerot olivat 5-päätteisiä ja asettuivat aina alkuperäisten 8000-sarjan mallien väliin. 5-mallit olivat vakiona varustettu turvakehikolla, johon sai lisävarusteena ovet ja takaikkunan. Sisustus oli peltiä, vaihdevivut keskellä ja polkimet tulivat lattian läpi. Melutaso oli varustuksesta riippuen 88,5-99 dB.

Aivan alussa oli tarjolla vain 48-hevosvoimainen 8055. Vuonna 1983 esiteltiin 64-hevosvoimainen 8075. Vaihteisto oli sama suunnanvaihtajavaihteisto kuin isommissa malleissa, mutta aluksi pikavaihde ei sisältynyt vakiovarusteisiin. Vuonna 1986 mallistoa täydensi vielä välimalli 8065 (56 hv).

Steyr 8055-8075

Keväällä 1982 Steyr esitteli erikoisen traktorin, jota se kutsui kantaja-ajoneuvoksi. 8300 oli kehitetty Pöttingerin toivomuksesta suuren niittomurskaajan voimakoneeksi. Esitteessä mainostetaan myös mm. soveltuvuutta tehokkaan lumilingon käyttöön. Parhaiten 8300:aa myytiinkin kunnallistekniseen käyttöön. Monikäyttöisyyttä lisäsi myös se, että ohjauspyörä kääntyi istuimen mukana ja polkimet oli valmiiksi ohjaamon molemmissa päissä. Nostolaite ja voimanulosotto olivat saatavissa molempiin päihin. Ohjaamo oli korkealla vetävien pyörien päällä.

Moottori oli Steyrin kuorma-autosta. Tehoa löytyi 260 hv. Ajovoimansiirto oli hydrostaattinen. Voimansiirron komponentit olivat peräisin Lindeltä ja ZF:ltä. Saatavana oli sekä takaveto- että nelivetomalli. Vuonna 1987 tehoa lisättiin välijäähdyttimen avulla 280 hevosvoimaan ja mallimerkinnäksi tuli 8320. Se oli saatavana vain nelivetona. Nostovoimaa oli lisätty ja sähkönostolaite oli saatavissa lisävarusteena.

Steyr 8300-8320

Steyr 8000-sarjan korvaavat keskikokoluokan 9000-sarjan mallit esiteltiin vuonna 1993 ja ne säilyivät tuotannossa vuoteen 1995, jolloin mallistoon jäi vain vastaavat luiskakeulaiset M 9000 -mallit. Keskiluokan 9000-sarjassa oli kolme mallia: 9078 (78 hv), 9086 (86 hv) ja 9094 (94 hv). Moottorina käytettiin MWM:n ahdettuja 4,15-litraisia. Perusvaihteisto oli 16+8. Vaihtoehtona oli 2-portaisella pikavaihteella ja mekaanisella suunnanvaihtajalla varustettu 16+16 tai ryömintävaihteilla varustettu 32+16. Aluevaihde oli kaikissa tapauksissa synkronoimaton.

Voiman ulosottossa oli neljä nopeutta: 430, 540, 750 ja 1000. Ajovoimanotto oli saatavissa lisävarusteena. Nostovoimaa löytyi 4500 kiloa. Nostolaite oli joko mekaaninen tai sähköinen. Sähkönostolaitteessa oli sähköinen vetovarsitunnustelu ja heilahduksenvaimennus.

Pro Cab:ksi nimetty ohjaamo oli saksalaistyylisen asiallinen: verhoilultaan karu, käyttövivuiltaan jäykkä, mutta viimeistä yksityiskohtaa myöten harkittu kokonaisuus ja melutaso oli aikansa huippua edustava 72 dB. Mittaristossa oli digitaalinäytöt ajonopeudelle ja voimanoton pyörimisnopeudelle. Etuakselilla oli 100 % lukko, joka kytkettiin sähköhydraulisesti yhdessä takapään lukon kanssa.

Steyr 9078 – 9094

Steyr 8300-sarjan ”kantaja-ajoneuvojen” seuraaja oli Power Traciksi nimitetty 9320. Moottori oli sama kuorma-autonmoottori kuin edeltäjässä, mutta tehoa oli nostettu 40 hevosvoimalla. Hydrostaattinen ajovoimansiirto oli saanut neljännen mekaanisen portaan ja ajonopeus oli nostettu 30 km/h:iin. Nostovoima oli entistä suurempi. Työkoneita voitiin kiinnittää niin eteen kuin taakse.

Ohjaamo oli edelleen isompien pyörien päällä ja istuin ja ohjauspyörä voitiin kääntää ajosuunnan mukaiseksi, mutta uudenlaisesta konepeitosta johtuen ulkonäkö oli aivan erilainen kuin ennen. Akseliväliä oli lyhennetty ja kokonaispituus oli teholuokkaan nähden hyvin lyhyt.

Vuonna 1995 Steyr myi 9320:n oikeudet saksalaiselle Doppstadtille, joka jatkoi tuotantoa DAF-moottorilla varustettuna nimellä Doppstadt DT 32 Grizzly.

Steyr 9320

Luokassa 150-200 hv Steyr päätyi samaan ratkaisuun kuin Valmet: pienivolyyminen kokoluokka hoidettiin ostamalla traktorit MF:ltä. Ranskalaisvalmisteiset 9000-sarjan Steyrit esiteltiin samaan aikaan pienempien 9000-sarjan mallien kanssa vuonna 1993. Konepeiton muotoilu oli lähes yhtenevä Valmetin 8300/8600:n kanssa ja ohjaamo paljasti traktorin alkuperän. Valmet-malleista poiketen kahden pienemmän mallin Valmet-moottorit olivat 6,6-litraisia ja vain suurimmassa oli 7,4-litrainen. Vaihteisto oli MF:n 32+32 Dynashift, jota kutsuttiin nimellä Power-4. Sähkönostolaitteen kauppanimi oli Steyrillä EHR-IV. Ohjaamon takapilarissa oli Datatronicin sijasta LH1000-tietokone, joka oli vakiovaruste. Ohjaamon melutasoksi Steyr ilmoitti sisarmalleja pienemmät lukemat: 72 dB.

Vuonna 1995 keulan muotoilu uusittiin ja moottorien tehoja lisättiin. Mallimerkinnät olivat nyt 9160, 9180 ja 9200. Samaan aikaan esiteltyjen MF 8100-sarjan mallien tavoin myös Steyrissä oli nyt suljettu 110 l/min hydraulijärjestelmä ja 8500 kg nostovoima. Etuakseli oli uusi Dana 55 asteen kääntökulmalla. Luonnollisesti myös ohjaamo vastasi nyt MF 8100 -sarjaa.

Vuonna 1997 malliston korvasivat Case IH Magnumeihin perustuvat 9200, 9220, 9250 ja 9270.

Steyr 9155-9190 / 9160-9200

Monessa suhteessa varsin edistykselliset 9100-sarjan Steyrit tulivat markkinoille vuonna 1995. Ne olivat ensimmäiset Valmet-moottoreilla varustetut Steyrit aikaisempia MF:n valmistamia isoja malleja lukuun ottamatta. Steyrhän oli osallistunut 20-sarjan moottorien kehittelyyn. 9105:ssä oli nelisylinterinen ja isommissa malleissa 6-sylinteriset moottorit.

Steyrin voimansiirtovalmistuksen ostaneen ZF:n vaihteisto oli varustettu 4-portaisella powershiftillä. Vaihteisto oli sama kuin Deutz-Fahrin 6-sylinterisissä Agrotroneissa. Valmistusohjelmassa olivat 30 km/h, 40 km/h ja 50 km/h kulkevat versiot. Pikavaihde sijaitsi suunnanvaihdon, nostolaitteen ja kahden hydrauliikkalohkon käyttönappien ohella Multi-Controller -kahvassa. Hydraulinen suunnanvaihto oli kahvan ohella ohjauspyörän alla vasemmalla. Moottorin ja voimansiirron ohella Steyr oli näissä malleissa päätynyt ostamaan myös ohjaamon: sen valmisti Case IH Ranskassa. Ohjaamon melutaso oli 72 dB.

Voiman ulosotossa oli nopeudet 540/750/1000/1400. Sähkönostolaitteessa oli nostovoimaa 8830 ja myöhemmin 9970 kg. Hydrauliikan tuotto oli aluksi 80 litraa, 2000-luvulla oli vakiona suljettu järjestelmä, jolloin tuottoa löytyi pumpusta 115 litraa. Vuonna 1997 tuotiin tarjolle Carraron kanssa kehitetty etuakselin jousitus Hydronic-E. Samana vuotena tulivat markkinoille rinnakkaismallit Case IH CS 110-150

Steyr M 9105 – M 9145

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Agritechnica 2025 -traktoriuutuudet: Sähköä,   autonomiaa ja perinteisiä dieselratkaisuja

Deutz-Fahrin 8-sarja uudistuu täysin. Moottoritoimittajaksi vaihtuu FPT, portaattomat 60 km/h voimansiirrot tulevat ZF:ltä. Uusi SigmaVision-ohjaamo on aiempaan verrattuna 20 cm leveämpi ja pidempi, myös sisustaa ja hallintalaitteita on uudistettu perusteellisesti. Kahden uuden mallin moottorit tuottavat 313 tai 340 hevosvoiman maksimitehon. 

Harrastuksesta jalostui yhden miehen traktoribisnes – ”Vuonna 2010 innostuin ostamaan Hollannista traktorin: Riskikerroin oli korkea”

Pekka Veivon mukaan käytetyt traktorit liikkuvat hyvin. ”Kun uusia ei myydä, niin hyvän käytetyn arvostus nousee entisestään.”

Traktorikaupassa toiveikkaita merkkejä käänteestä

Lokakuu oli vahva Massey-Fergusonille, joka nousi rekisteröintitilastossa aivan Claasin kantaan. Kuva on vuoden 2023 Agtitechnica-näyttelystä. 

Rehunteossa Valtran S-sarjan tehokkain malli S416 – Droop-asetus vaikuttaa silppuriyhdistelmän käyttöön ratkaisevasti

Urakoitsijan kokemuksia traktorista maansiirtotöissä – töitä riittää myös talveksi

Jania Kleimola urakoi pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Traktorin eduksi on osoittautunut mm. ketteryys ahtaissa paikoissa. 