Fiat

Pieniä telatraktoreja valmistanut Toselli esitteli 1970-luvun alussa ensimmäiset pyörätraktorinsa, jotka olivat 30- ja 45-hevosvoimaiset viininviljelyyn suunnitellut kapeat mallit. Toselli yhdistyi´kahden muun maatalouskonevalmistajan kanssa Agrifulliksi, ja laajensi valikoimaansa perustraktoreihin. Vuonna 1976 esitellyssä mallistossa 345 perustui aikaisempaan kapeaan malliin, mutta 60, 70 ja 80 olivat uusia. Kaikissa oli VM:n diesel. Isommissa oli synkronoitu 8+2 tai 12+4 -vaihteisto. Ajovoimanotto oli kaikissa vakiovarusteena. Traktorit oli varustettu katollisella turvakehikolla. Kaikki mallit oli saatavana sekä 2- että 4-vetoisina. Tekniikka oli hyvin perustasoa: ohjaus oli tehostamaton, jarrut tehottomat ja hydrauliikan suoritusarvot vaatimattomat.

Traktorit

Agrifull 345-80

Vuonna 1987 Agrifullin mallistoon tuotiin isot mallit 90, 100 ja 140, jotka vastasivat suurelta osin samantehoisia Fiatagri-malleja. Lisävarusteinen hytti oli kuitenkin Fiatia yksinkertaisempi Torinocabin tuote. 90:ssa, 100:ssa ja myöhemmin esitellyssä 110:ssa vaihteisto oli vanhemman sarjan 12+3, jossa maantienopeus jäi 25 km/h:iin. 140:ssa oli sama 24+8 kuin Fiatagrissakin.

Vuonna 1991 esiteltyihin A-malleihin sai 40 km/h maantienopeuden, pienemmissäkin oli nyt sama 20+4 -vaihteisto kuin Fiatagreissa ja ohjaamo oli kehittyneempi Confort Larga.

Agrifull 90 – A 140

Agrifullin mallistossa oli aina ollut vain halvimman luokan perustraktoreita, joita markkinoitiin enimmäkseen turvakehikolla varustettuna. Vuonna 1993 esitellyt De Luxe -mallit olivat askel varustellumpaan luokkaan, vaikka paljon olikin jätetty lisävarusteeksi. Tekniikka oli lähellä Fiatagrin 88-sarjaa. Vaihteisto oli 12+12 ja lisävarusteena oli 40 km/h nopeus. Voiman ulosottoon sai lisävarusteena nopeudet 750 ja 1000. Myös etuakselin lukko oli edelleen lisävaruste. Vakiona sen sijaan oli täysin verhoiltu ja lähes tasalattiainen Confort-ohjaamo.

Agrifull A 60 DL – A 90 DL

Fiatagri 88-sarjasta tehtiin vihreä rinnakkaissarja Agrifullin mallistoon, jossa ei aikaisemmin ollut tasokkaalla ohjaamolla varustettua vaihtoehtoa. Varustelu oli vastaavaa Fiatagria niukempaa, nopeus vain 30 km/h ja hydrauliikan tuotto pienempi. Ketterämpi etuakseli oli vasta mallissa 80-88. Näitä malleja myytiin ainakin Sveitsissä, joka oli Agrifullin perinteisiä vientimaita. Mallisto jäi pois, kun Agrifull esitteli koko markkina-alueellaan myytävät De Luxe -mallit vuonna 1993.

Agrifull 65-88 – 90-88

Vuonna 1991 Agrifullin mallit saivat mallimerkintäänsä kirjaimen A. Muutokset edeltäviin malleihin olivat teknisesti pieniä. A 35 oli edelleen muista eroava, Lombardinin moottorilla varustettu pikkutraktori. Myös A 50 poikkesi muista malleista. Siinä oli mm. 12+4 -vaihteisto, vain 45 asteen kääntökulma nelivetomallissa ja suurempi nostovoima kuin A 55:ssä ja A 65:ssä, joissa oli vakiona 8+2 -vaihteisto. Mallista A55 lähtien nostolaitteessa oli Lift-O-Matic eli Fiatilta lainattu pikakäyttö. A 70:ssa ja A 80:ssa oli suunnanvaihtaja ja 3,5 tonnin nostovoima.

Vuonna 1993 kolmesta mallista tuli uudelleenmuotoiltu S-malli.

Agrifull A 35 – A 80 S

Vuodesta 1985 lähtien Agrifullit käyttivät pääosin Fiatin tekniikkaa. Malliston pienimmät olivat 30 ja 40, joissa oli Fiatin 28- ja 42-hevosvoimaiset dieselit. 2-sylinterinen Piccola-diesel ei ollutkaan Fiatin malleissa ollut käytössä muutamaan vuoteen. Lähin vastine Fiatin mallistossa näille malleille oli 70-luvun puolivälin 420.

Mallit 50…80 olivat samaa tekniikkaa kuin Fiatagrin 66-sarja. Fiat-vastinetta ei ole mallille 63 Turbo.Varustelu oli Agrifulleissa niukempi. Erityisen karsittu oli vuonna 1986 esitelty 65, joka oli käytännössä Fiat 640 varustettuna hydrostaattisella ohjauksella. 8+2 -vaihteisto Agrifulleihin oli peräisin Universalilta. 66-sarjan Fiateissa puolestaan oli 12+4 -vaihteisto. Agrifullin malleissa uutuus oli mahdollisuus 750 r/min voiman ulosottoon. Näitä malleja myytiin mm. Norjassa.

Vuonna 1989 esiteltiin Fiatagri 35-66:tta vastaava pientraktori Agrifull 35, jossa oli Lombardinin 1,6-litrainen diesel ja ryömintävaihteilla varustettu 16+16 -vaihteisto

Agrifull 35-80

Agrifullin vuosina 1980-81 esitellyssä 80-mallistossa alkoi tulla hieman uuden omistajan, Fiatin tekniikkaa. Pienin, Jollyn korvaava 80-50 vastasi muuten edeltäjäänsä, mutta oli varustettu Universalin Romaniassa valmistamalla Fiat-moottorilla ja Fiatin nostolaitteella. Muissa malleissa oli edelleen VM:n ilmajäähdytteinen moottori. Niissä ohjauspulpetti oli nyt erotettu moottoritilasta. Fiat-tekniikkaa olivat 12+3 -vaihteisto ja öljykylpyiset jarrut. Hydrauliikka oli edelleen vaatimaton. Teknisissä tiedoissa on esim. mittojen ja vakiorengastuksen osalta suuria eroja eri esitteiden välillä. Samaan aikaan mallistossa oli MWM:n moottorilla varustetut mallit 80-46, 80-56, 80-66 ja 80-76, joita myytiin vain vientimarkkinoilla. 80-50:n pohjalta tehtiin Fiat 446, mutta Fiatissa moottori oli 2,6-litrainen.

Agrifull 80-50 – 80-105

Valmistajan muita koneita

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Koneviesti

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea: Heittosuojaan muovinen kahva

Yksinkertainen muovikahva helpottaa heittosuojan nostamista kuljettajan paikalta ajettaessa esteen ohitse.

Lukijan idea

Ski-Doo uudisti hyötykelkkojaan vuodelle 2026 – uMotion-alustan jousitus on muuttunut radikaalisti

Ski-Doo Expedition XRTEME on kelkka, jolla voi ajaa rauhallisesti metsän siimeksessä, mutta tarvittaessa vauhtia riittää reitilläkin. Kaksitahtisessa E-TEC 850 riittää paukkua.

Ajoneuvot ja ympäristö

Lynxin vuoden 2026 moottorikelkoissa on teknisiä muutoksia useammassakin mallissa – leveätelaiset kehityksen eturivissä

Commander on täysiverinen hyötykelkka, jolla tukkikuorma liikkuu kevyesti. Ohjattavuus on parantunut etujousitukseen tehtyjen muutosten ansiosta.

Polariksen 2026-mallistossa suuntaus on sporttisten ja yleiskäyttöisten leveätelaisten moottorikelkkojen suuntaan

Uusi kelkka Voyageur 650 155, jonka runko muuttui tulevalla kaudella Matryxiin.

eSled-moottorikelkkojen tuotanto aloitettu Mikkelissä

Akut koostuvat moduuleista, jotka kootaan Mikkelin laitoksella.

Yritykset ja tapahtumat

Valmet Automotive ja Patria allekirjoittivat aiesopimuksen panssaroitujen ajoneuvojen valmistuksesta ja testauksesta

Patrian 6x6 panssaroidusta ajoneuvosta on tullut Common Armoured Vehicle System (CAVS) -ajoneuvohankkeen myötä lähes tuhat tilausta, joten tuotantokapasiteettia tarvitaan merkittävästi lisää.

Uutiset

Uusimmat artikkelit

Fiatagri

Agrifull

Vuonna 1899 perustettu Fiat aloitti traktorien sarjatuotannon vuonna 1919 mallilla 702, jossa oli 30-hevosvoimainen kuorma-auton bensamoottori. Malli menestyi hyvin myös viennissä kalliista hinnastaan huolimatta. Sodan jälkeen Fiat saavutti suurta menestystä pienellä 600-mallilla ja vastaavalla 601-telatraktorilla. Suomessa maahantuoja Työväline keskittyi Fiateista lähinnä hyvämaineisiin telatraktoreihin ja myi pyörätraktorina Steyriä.

1950-luvun puolivälissä tuli meilläkin myyntiin 25-hevosvoimainen 25 R. 1950-luvun lopun ja 60-luvun suuri myyntimenestys varsinkin Etelä-Euroopassa oli pieni La Piccola. Tässä vaiheessa Fiat laajensi tuotantoaan moniin kehittyviin maihin, mm. Turkkiin ja Argentiinaan. Vuonna 1975 Fiat osti osuuden puimurivalmistaja Laverdasta. Vuonna 1975 esitelty 80-sarja ja siihen vuonna 1978 esitelty Pininfarina-ohjaamo merkitsivät suurta kehitysaskelta Fiat-mallistossa. 80-sarjan korvasi vuonna 1984. Samaan aikaan tuotemerkiksi tuli Fiatagri. Vuonna 1991 Fiat osti Ford-New Hollandin ja 1990-luvun puolivälissä tuotemerkit yhdistettiin New Hollandiksi. Vuonna 1999 hankittiin vielä Case IH.

Vuonna 1949 esitelty Fiat 600 oli merkin ensimmäinen uusi traktorimalli sodan jälkeen ja samalla selvästi aikaisempaa 700-mallia pienempi. 600 oli pyörätraktori, 601 telatraktori ja 602 korkealla maavaralla varustettu 3-pyöräinen versio. 4-sylinterisen moottorin tilavuus oli 2,27 litraa. Tehoa oli dieselversiossa 22 hv ja bensiinikäyttöisessä 18 hv. Vaihteita oli 4+1 ja maksiminopeus 18 km/h. Käynnistys tapahtui monesta ulkomaisesta kilpailijasta poiketen vielä veivillä. Vakiovarusteena oli mm. ohjausjarrut.

Väriltään 600 oli vaalean oranssi ja pyörät olivat voimakkaan punaiset. 600 nousi aikanaan Italian suosituimmaksi traktoriksi ja nosti Fiatin aivan uuteen merkitykseen pyörätraktorien valmistajana.

Fiat 600

Fiat 25 R esiteltiin vuonna 1951 menestyksekkään 600:n seuraajaksi. Ulkonäkö ja rakenne olivat lähes samoja kuin edeltäjässä. Alussa oli saatavissa vain 2,27-litrainen 23-hevosvoimainen bensaversio. Sähkökäynnistys 24 voltin järjestelmällä oli nyt vakiovaruste. Kytkin oli edelleen käsikäyttöinen. Vuonna 1953 esiteltyyn dieselmalliin tuli aivan uusi 1,9-litrainen esikammiodiesel, jota käytettiin myös 1400-henkilöautossa ja kevyissä tavara-autoissa. Traktoriversiona tehoa oli 25 hv.  Myös hydraulinen nostolaite oli nyt saatavilla.

25:stä tuli vuosien varrella lähes 30 erilaista versiota, joista yli puolet oli telatraktoreita. Omia mallejaan oli mm. viinitarha-, teollisuus- ja metsäkäyttöön. Kuvan nelivetomalli esiteltiin vuonna 1955. Pelkästään Italiassa 25-malleja myytiin yli 30 000 kappaletta, hieman yli puolet oli pyöräversioita.

Fiat 25 R

50-luvulla Italiassa suurempien traktorien markkinat olivat telatraktorien hallinnassa. Fiat esitteli vuonna 1951 aivan uuden telatraktorimallin, 55:n, jossa oli mallimerkinnän verran hevosvoimia. Vuonna 1954 samaa tekniikkaa päätettiin hyödyntää esittelemällä ensimmäinen suuri Fiat-pyörätraktori 55 R.

55 R:n moottori oli suorasuihkutteinen, hidaskäyntinen 6,5-litrainen nelosdiesel. Perusversiossa se käynnistettiin 2-sylinterisen bensamoottorin avulla. Sähkökäynnistys oli lisävaruste. Vaihteita oli 5 eteen ja 1 taakse. Hydraulista nostolaitetta ei ollut aivan alussa saatavana edes lisävarusteena.

Pari vuotta myöhemmin teho nostettiin lukemaan 60 hv ja mallimerkintää korotettiin vastaavasti. Vuonna 1958 noustiin 70 hevosvoimaan ja myös moottorin kierroksia nostettiin.

Vuonna 1961 moottorin tilavuutta kasvatettiin 6,9 litraan lisäämällä sylinterin halkaisijaa kolmella millillä. Teholukemaksi kirjattiin nyt 80 hv. Muun tekniikan ja muotoilun osalta traktori oli edelleen lähes ennallaan. 80R tunnettiin Suomessa nimellä Fiat 100. Pyörätraktorien rinnalla telatraktorit olivat kokeneet vastaavia tehon lisäyksiä. Niiden myynti oli vielä 60-luvullakin paljon merkittävämpää kuin näiden pyörätraktorien, joiden vuosittainen valmistusmäärä liikkui sadan kappaleen tasolla.

Fiat 55 R-80 R

Keväällä 1957 Fiat esitteli pienen traktorin numeroltaan 18. Numeron sijaan se tunnetaan lempinimellään ”La Piccola”. Muotoilu oli aivan uusi ja samoja linjoja sovellettiin myöhemmin myös suurempiin malleihin. Moottori oli 2-sylinterinen vesijäähdytteinen diesel. Tehoa 1,1-litraisesta moottorista saatiin 19 hv. Vaihteita oli 6+2 ja kaikki hallittiin yhdellä vivulla. Voiman ulosottoja oli peräti kolme: tavanomaisen lisäksi perässä oli toinen akseli, joka pyöri samaa nopeutta moottorin kanssa ja lisäksi takapyörän kohdalla oli erillinen akseli alle kiinnitettäviä työkoneita varten. Tätä ajatellen maavara oli varsin suuri. Hydraulinen nostolaite oli mitoitukseltaan standardien mukainen. Tasauspyörästön lukko ei tässä kokoluokassa ollut kovin yleinen varuste, mutta Fiatissa se oli. Takavetoinen perustraktori voitiin muuntaa nelivedoksi jälkeen päin. Malliversioita oli useita, tavallisen nelivetomallin lisäksi oli esim. tarjolla ”La Montanina” eli alhaisen painopisteen versio, jossa oli nelipyöräohjaus ja kaikki pyörät 20-tuumaisia.

Vuonna 1958 mallimerkinnäksi vaihtui 211R. Teho nousi 20 hevosvoimaan, mutta muuten muutokset olivat vähäisiä. Vuonna 1965 muodot uusittiin kulmikkaiksi ja mallimerkinnäksi tuli 215.

Fiat 18 ”Piccola”

Vuonna 1958 esiteltiin Fiatin ensimmäinen varsinainen mallisarja: edeltäjänä näille malleille oli vain 25 R. Malleista tunnetuimmat olivat 211R, 312R, 411R ja sen nelivetoversio 441R. Piccolasta eli 211R:stä oli lukuisia rinnakkaismalleja esim. viinin- ja hedelmänviljelyyn. Riviviljelyksille oli versio, jossa raideleveys oli kasvatettu 2 metriin tai maavara 1,38 metriin. Lisäksi oli runko-ohjattava 251R. Valikoimassa oli myös 1,2-litraisella bensamoottorilla varustettu 211Rb (22 hv). Isommista malleista oli telatraktoriversiot (esim. 411C). USA:ssa 411R tunnettiin nimellä Oliver 411R ja bensamoottorilla 411RG.

Fiatit oli varustettu iskutilavuudeltaan melko pienillä esikammiodieseleillä ja 6+2 -vaihteistolla. Kaikissa malleissa oli vakiona tasauspyörästön lukko. Sähköjärjestelmä oli 24-volttinen. Painonsiirtojärjestelmää Fiateissa ei ollut. Sellainen saatiin vuoden 1961 tienoilla 211R:ää lukuun ottamatta. Samalla 312R:n ja 411R:n maantienopeus nousi 22 km/h:sta 26:een.

Vuonna 1961 tuli Suomeen 513R eli ”Ukko-Fiat”. Se oli itse asiassa Fiatin tytäryhtiön OM:n kehittämä malli, jonka edeltäjiä olivat OM 50 ja OM 512R. Muotoilu oli nyt kuitenkin uuden Fiat-malliston mukainen. 513R oli varustettu 4,2-litraisella 62 SAE hv:n suorasuihkutusdieselillä. Vaihteita oli 7+2. Tiukan paikan tullen kytkin voitiin lukita hetkellisesti puoliasentoon, jolloin traktorin nopeus pieneni ja vääntömomentti kasvoi. Nostolaite oli varustettu Control Matic -vetovastustunnustelulla.

Mallia 312R markkinoitiin Suomessa myös nimellä Fiat 35 ja 411R:ää nimellä 45. Fiatin myynti Suomessa oli 60-luvun alussa noin 1/10 MF:n tai Fordin myynnistä. Fiatit osoittautuivat kuitenkin kestäviksi traktoreiksi ja loivat pohjaa myöhemmälle menestykselle.

Fiat 211R-513R

Timantti-sarjaksi kutsuttu uudistettu Fiat-mallisto esiteltiin vuoden 1964 lopussa. Traktorien muotoilu oli moderni, kojelauta oli uusittu ja akselivälejä pidennetty. Hydrauliikka oli nimeltään Control-Matic. Piccolan seuraaja 215 oli 60 kg aikaisempaa painavampi, mutta varustettu samalla 1,1-litraisella moottorilla. Suomessa ilmoitettiin SAE-tehoksi 23 hv. Tasauspyörästön lukko ja painonsiirtojärjestelmä olivat vakiona. 215:stä oli myös kapeita ja korkealla maavaralla varustettuja versioita.

Myös 35:n ja 45:n seuraajien 315:n ja 415:n moottorit olivat edelleen vanhoja esikammiodieseleitä. Pienestä tilavuudesta huolimatta moottorit olivat nelisylinterisiä. SAE-tehot olivat 38 ja 48 hv. 6+2 -vaihteisto oli osittain synkronoitu ja vaihteisto hallittiin yhdellä vivulla. 415:ssä oli ajokytkimestä riippumaton voiman ulosotto. Näissä malleissa oli 24 V sähköjärjestelmä.

Ukko-Fiatin seuraaja 615 oli pienin OM-suorasuihkutusdieselillä varustettu malli. 4,4-litraiseksi kasvaneessa moottorissa oli SAE-tehoa 72 hv. Vaihteisto oli 7+2 ja lisävarusteena sai alentavan pikavaihteen. Vaihdekaaviossa 7. vaihde oli käytettävissä niin hitaalla kuin nopealla alueella. Joissakin maissa oli myynnissä myös 850:n edeltäjä, 4,9-litraisella moottorilla varustettu 715, jonka teho oli 78 hv SAE. Italiassa 615 ja 715 markkinoitiin Fiatin sijasta merkillä OM.

Näiden mallien rinnalla Fiatin mallistossa oli edelleen suurempi Fiat 80R eli 100, jonka 6,9-litraisessa neloskoneessa oli tehoa 80 hv DIN (95 hv SAE).

Fiat 215-715

Vuonna 1968 Fiat esitteli täysin uuden, suorasuihkutusdieseleillä varustetun traktorimalliston. Suosittua vajaan 60 hv:n luokkaa edusti aluksi malli 550. Siinä oli 4-sylinterinen 3,1-litrainen moottori, joka oli varustettu tasapainoakselilla. Vaihteistona tässä luokassa oli 8+2, jossa vaihteet 3, 4, 7 ja 8 oli synkronoitu. Lisäksi oli luonnollisesti saatavissa ryömintävaihteisto. Kytkimen halkaisija oli 11″ ja voa hallittiin käsivivulla. Jarrut olivat vannejarrut, ajovoimanotto oli vakiovarusteena ja vetovastustunnustelu tapahtui työntövarren kautta. Controlmatic-hydrauliikka tarjosi asennonsäädön, vetovastuksen tasaimen ja mukautumisherkkyyden säädön.

Keväällä 1971 korvattiin 550 Suomen tuontimallistossa uusilla 500- ja 600-malleilla. 500:ssa oli 2,6-litrainen kolmonen ja 600:ssa 3,5-litrainen nelonen. Tehot saavutettiin Fiatin tapaan suurilla kierroksilla (2600/2400). Samalla nelivetomallit saivat uuden etuakselin, jossa vetopyörät ja planeettavaihteistot olivat pyörien navoissa. Näin maavaraa saatiin lisättyä ja ketteryyttä parannettua. Nelivetomalleihin tuli vakiovarusteeksi ohjaustehostin. 600:ssa oli parikytkin ja voimanotolle erillinen käsikytkin.

Keväällä 1972 esiteltiin 600 DT3, jossa oli aikaisempaa järeämpi etuakseli ja pidempi akseliväli. Samaan aikaan Terä-ohjaamot saivat irroitettavan osittaisen takaseinän ja paremman äänieristyksen. Alaikkunat edessä olivat edelleen erittäin pienet eikä niistä nähnyt etupyöriä juuri lainkaan.

Vuoden 1973 alussa 500:n korvasi 540, jota ei tuotu Suomeen ja 600:n korvasi 640. Moottorit olivat samat kuin aikaisemmin, mutta tehoa oli 4 hv enemmän. Vetopyörästössä oli aikaisempaa vahvemmat hammaspyörät ja jäähdytin oli tehokkaampi. Samalla esiteltiin suuremmilla ikkunoilla varustettu Terä-ohjaamo. Vuoden 1974 alussa ohjaamo uusittiin täysin. Se oli aikaisempaa tilavampi ja täysin umpinainen lasikuituisen takaseinän ansiosta, mutta lämmityslaite oli edelleen lisävaruste. Vuoden 1977 alussa ohjaamo ei enää täyttänyt turvallisuusmääräyksiä ja se korvattiin ruotsalaisella Fernmolla.

Fiat 500-640

Vuonna 1968 esitellyn uuden Fiat-sukupolven pienin oli 2-sylinterinen 250 (25 hv). Se oli lähinnä riviviljelyyn suunniteltu pelkistetty perustraktori synkronoimattomalla 6+2 vaihteistolla ja 8,5 tuuman kytkimellä. Alkuperäisessä muodossaan traktori oli varmasti näppärä, mutta Suomessa se varustettiin ylisuurella Terä-ohjaamolla, joka esti monien työkoneiden käytön ulottuessaan 33 cm takapyöriä taaemmaksi. Tasauspyörästön lukko oli lisävaruste. 250 korvattiin Suomessa vuonna 1971 esitellyllä 300:lla, jossa oli 1,5-litraisen sijasta 1,7-litrainen 30-hevosvoimainen moottori. Nämä mallit olivat Suomessa tarjolla vain takavetoisina ja niistä oli myös erittäin korkealla maavaralla varustetut rinnakkaismallit.

Suomeen ei tuotu malleja 350 eikä 400, joten meillä seuraava malli oli 450 (45 hv). Siinä oli 3-sylinterinen 2,3-litrainen moottori, osittain synkronoitu 8+2-vaihteisto ja 10″ kytkin. Pienille Fiateille tyypillisiä ominaisuuksia olivat vannejarrut, työntövarsitunnustelu, ajovoimanotto, vaihtovirtalaturi, tehostamaton ohjaus ja nelivetojen hidas maantienopeus (450:ssa 23 km/h).

Vuonna 1973 mallistoon tuli 480, joka korvasi väliaikaisesti Suomen tuontimallistossa 450:n. 480:n moottori oli 2,6-litrainen. Vaihteistona oli 8+2:n sijasta 6+2 tai ryömintävaihteilla 9+3. Nostolaite oli hieman 450:aa järeämpi ja etuakseli samanlainen kuin suuremmissa malleissa. Ohjaamo oli Terän uusi versio, jossa oli ensimmäistä kertaa kunnolliset alaikkunat edessä. Vuotta myöhemmin ohjaamo uusittiin perusteellisemmin, mutta edelleen se voitiin luokitella alkeelliseksi verrattuna moniin kilpailijoihin.

450 palasi vuonna 1975 takaisin Universalin tehtaalla Romanissa valmistettuna ja varustettuna ruotsalaisella Fernmo-ohjaamolla. 450 säilyi tuontiohjelmassa vuoteen 1981 asti ja loppuvaiheessa ohjaus oli hydrostaattinen. Myös 300 tuli loppuvuosina Romaniasta. Myöhempää mallistoa edustavat myös 2,3-litraiset 420 ja 460, joita ei tuotu Suomeen.

Fiat 250-480

Keskiluokan mallit 650 ja 750 olivat hieman muuta vuonna 1968 esiteltyä mallistoa vanhoillisempia. Näissä malleissa oli 7+2 -vaihteinen synkronoimaton siirtopyörävaihteisto. 750:aan sai lisävarusteena mekaanisen Ampli Couple -pikavaihteen. Kaksoiskytkimen levyt olivat halkaisijaltaan 12″ ja 11″. Ajovoimanottoa ei ollut muista Fiateista poiketen. Moottorit olivat Fiatin ostaman OM-kuorma-autotehtaan tuotteita. 650:ssa oli 3-sylinterinen 3,7-litrainen ja 750:ssa 4-sylinterinen 4,6-litrainen. Kierrosluvut olivat pienempiä ja vääntölukemat kauniimpia kuin muissa Fiateissa.

Keväällä 1971 korvasi 650:n malli 650 Special, jossa tehoa oli lisätty 70 hevosvoimaan ja samalla vaihteiston rakennetta oli muutettu vaihtamisen helpottamiseksi. Ohjaustehostin tuli vakiovarusteeksi. Myös 750 korvattiin mallilla 750 Special (80 hv). Special-malleja valmistettiin vuoteen 1975 asti, jolloin esiteltiin 780 ja 880.

Fiat 650-750 S

1970-luvun uuden Fiat-malliston suurimmat olivat 850 ja 900. 850:ssa oli 4-sylinterinen 4,9-litrainen OM-moottori, 900:ssa yllättäen vain 4,7-litrainen kuutonen.

Vaihteisto oli täyssynkronoitu 12+4. Vaihdevivut olivat ohjauspyörän alla kojelaudassa. Pienemmistä malleista poiketen 850:ssa oli vetovarsitunnustelu ja öljykylpyiset levyjarrut.. Ajokytkimestä riippumattomassa voiman ulosotossa oli nopeudet 540 ja 1000 ja lisäksi ajovoimanotto. 2600 kilon (850) ja 3000 kilon (900) nostovoimat olivat aikanaan varsin suuria.

Keväällä 1972 lisättiin 850:n tehoa 90 hevosvoimaan ja mallinimeksi tuli 850 Special. 900:n korvasi 1000, jossa oli uusi 5,2-litrainen kuutonen. Samalla nelivetojen etuakseleihin tuli pienempien mallien tavoin planeettapyörästöt. Vuotta myöhemmin esiteltiin malliston lippulaivaksi 7,4-litraisella OM-moottorilla varustettu Fiat 1300 DT. Muutamissa maissa oli myynnissä myös 5,5-litrainen 1100 super, jossa oli tehoa 110 hv.

Ohjaamona myös näissä malleissa käytettiin Suomessa aluksi Terää. Vuoden 1972 mallissa pehmustuksia oli lisätty melun vaimentamiseksi ja takaseinä oli lähes umpinainen.

Vuoden 1977 alussa saapuivat Suomeen tehokkaammat 1000 S (110 hv) ja 1300 S (150 hv). S-malleja tuotiin italialaisilla alkuperäisohjaamoilla varustettuna (1000 S:ää myös Sekuralla). Nämä varsin arvostetut mallit säilyivät myynnissä vuoteen 1979, jolloin Grandi-sarja esiteltiin. 1000 S:n ja 1300 S:n rinnalla oli edelleen valmistusohjelmassa myös 850 S, nyt 95-hevosvoimaisena versiona. Suomeen sitä ei kuitenkaan 880:n esittelyn jälkeen tuotu. Taulukossa ilmoitetut pituudet on mitattu ilman vetovarsia. 1300 DT:n pituus vetovarsineen on 458 cm. Monissa maissa 1300 S tunnettiin tehoa vastaavalla merkinnällä 1500 ja 1000 S vastaavasti 1100. Myös 850 S tunnettiin joissakin maissa 900:na eli samalla numerolla kuin aikaisempi 6-sylinterinen malli. Fiat 800 puolestaan oli 850 S:ää vastaava traktori varustettuna 750 S:n 4,5-litraisella 80-hevosvoimaisella moottorilla.

Fiat 850-1300 S

Vuoden 1975 alussa korvattiin vanhahtava 750 aivan uudella mallilla 780. Samalla esiteltiin suurempi 880, jonka edeltäjä 850 säilyi vielä jonkin aikaa rinnalla. Jo aivan uusi muotoilu paljasti, että uutuuksissa oli paljon uutta ajattelua. Ne oli ensimmäisinä Fiateina suunniteltu alusta alkaen turvaohjaamolla varustettaviksi. Tehdasasenteinen kumityynyjen päälle asennettu ohjaamo oli markkinoiden parhaimmistoa. Polttoainesäiliö oli siirretty traktorin taakse. Kytkimissä oli keraamiset pinnat. Vetovarsitunnustelu oli myös varsin edistyksellistä tässä kokoluokassa. Jarrut olivat öljykylpyiset levyjarrut ja neliveto oli toteutettu keskiakselilla.

3,7- ja 4,6-litraiset nelosmoottorit olivat perusrakenteeltaan tuttuja aikaisemmista 640- ja 750-malleista, mutta selvästi entistä tehokkaampia. Edelleen tosin kierroskoneita eikä vääntölukemia esitteissä kerrottu. Vaihteisto oli Suomessa aluksi entisestä tuttu 8+2-vaihteinen, myöhemmin tuotiin vain 12+3-vaihteista. 780:ssa synkronoituja vaihteita oli puolet, 880:ssa kaikki. Hydraulipumpun tuotto (26 l/min) oli varsin pieni.

Fiat 780-880

Vuoden 1977 lopussa Fiatin omistukseen siirtyneen Agrifullin mallit saivat mallinimet. Suurimmat erot olivat pidentyneissä akseliväleissä ja pituuksissa. Tornado 80:n turboahdetuksi versioksi esiteltiin Rodeo 90. Moottorit olivat edelleen VM:n ilmajäähdytettyjä ja vaihteistot Agrifullin omia. Derby 60:sta lähtien oli saatavana hydrostaattinen ohjaus.

Mallistossa oli lisäksi Pinto 105, jossa oli 6-sylinterinen 104-hevosvoimainen moottori, 12+4 -vaihteisto ja turvaohjaamo. Sen tuotanto jäi ilmeisesti yksittäiskappaleisiin.

Vuonna 1979 muutaman mallin tehoa nostettiin, jolloin mallimerkinnöiksi tulivat: Jolly 50, Griso 75 ja Rodeo 95.

Agrifull Jolly 345 – Pinto 105

780:aa pienempiä uutuuksia jouduttiin odottamaan vuoteen 1978, jolloin esiteltiin 580 ja 680. Pienemmässä oli 2,75-litrainen kolmonen ja suuremmassa 3,5-litrainen nelonen. 580:n vaihteisto oli 8+2, 680:ssa oli 12+3 samoin kuin 780:ssa. Vaihteistoissa oli edelleen puolet vaihteista synkronoitu (12-vaihteisessa 3, 4, 7, 8, 11 ja 12). 780 oli saanut myös hieman tehokkaamman hydrauliikkapumpun.

Olennaisin uutuus oli kuitenkin puristamalla muotoilluista levyistä rakennettu Pininfarina-ohjaamo, joka valmistettiin Ferrarin tehtaalla Modenassa. Ohjaamo oli eräs aikansa hiljaisimmista (82,5 dB), mutta varsin ahdas.

Syksyllä 1980 traktorin väri vaihtui tummemmaksi. Vuoden 1981 lopussa maantienopeuksia nostettiin 26:sta 30 km/h:iin ja etuakseli vaihtui ketterämpään ja automaattisella hammaslukolla varustettuun 580:aa lukuun ottamatta. Samaan aikaan ohjaamon keskipilaria kavennettiin, konepeltiä muotoiltiin uudelleen, maski tehtiin irroitettavaksi ja lyhdyt muuttuivat nelikulmaisiksi. Lisäksi hydrauliikan tuottoja nostettiin.

Vuoden 1983 alussa vaihteisto muutettiin täyssynkronoiduksi.

Fiat 580-780

Fiat 880 sai Pininfarina-ohjaamon vuonna 1978. Samalla hydrauliikan tuottoa lisättiin. Vaihteisto oli nyt aina täyssynkronoitu 12+3 -vaihteinen.

Keväällä 1980 korvattiin vanha OM-moottori uudella 5-sylinterisellä, jonka tilavuus (4,6 l) ja teho (88 hv) vastasivat entistä. Vääntölukemia Fiat ei yleensä halunnut ilmoittaa, mutta tässä tapauksessa ilmoitettiin 300 Nm, joka oli moottorin tilavuuteen nähden varsin heikko lukema. Samalla hydrauliikan tuottoa lisättiin jälleen (41 litraan) ja ohjausta kevennettiin.

880:n rinnalle tuli tehokkaampi 980 vuonna 1979. 980:ssa oli muutamia yhtäläisyyksiä samaan aikaan esiteltyyn Grandi-sarjaan. Moottori oli sama 5,2-litrainen kuin aikaisemmassa 1000-mallissa. Vaihteisto oli sama 12+3 kuin 880:ssa ja vaihdevivut olivat isommista malleista poiketen lattialla keskellä.

Syksyllä 1980 traktorin väri vaihtui terrakottaksi. Vuodeksi 1982 tuli etuakseliin automaattinen hammaslukko, hydraulipumppu vaihdettiin tehokkaampaan ja muotoiluun tuli vastaavat muutokset kuin pienemmissä malleissa. Tässä vaiheessa ohjaamo alkoi olla selvästi kilpailijoiden uudempia kehitelmiä jäljessä.

Fiat 880-980

Fiat laajensi mallistoaan yläpäästä solmimalla yhteistyösopimuksen tunnetuimman suurtraktorivalmistajan, Versatilen kanssa. Vuoden 1979 lopussa esitelty 44-sarja vastasi Versatilen malleja 835, 875, 935 ja 950. Cummins-moottorien teholukemat olivat 230, 280, 330 ja 350 hv. Moottoreissa oli vakioteho 500 kierroksen alueella ja pienimmän mallin vääntömomentin nousu oli peräti 39 %. Hammaspyörävaihteistossa oli 4 aluetta, joilla kullakin oli 3+R ja kaksilevykytkin oli kuiva. Runko-ohjattujen traktorien painot olivat 11 900 – 14 150 kg. Traktorit valmistettiin Versatilen tehtaalla Kanadassa, mutta oranssi-valkoinen väritys oli Fiatien kaltainen.

Mallistoa täydensi 470-hevosvoimainen Versatile 1250 vuonna 1982. Se oli väritykseltään Versatilen kelta-musta. Pian tämän jälkeen Fiat kuitenkin luopui yrityksestään markkinoida suurtraktoreita Euroopassa.

Fiat 44-23 – 44-35

Fiat 1000 ja 1300 korvattiin vuoden 1979 lopussa uusilla Grandi-malleilla. Muotoilu oli yhtenäinen pienempien mallien kanssa. Ulkomitoiltaan Grandit olivat varsin kompakteja verrattuna nykypäivän traktoreihin. Pininfarina Cabina Larga -ohjaamo oli kookkaampi kuin pienemmissä malleissa. 1180:ssa oli vapaasti hengittävä 5,5-litrainen. 1380:ssa (135 hv) sama ahdettuna, näiden välissä oli ahdettu 1280, jota ei tuotu Suomeen. 8,1-litraisista 1580 (155 hv) oli ahtamaton ja 1880 (180 hv) ahdettu. Vuonna 1982 myös 1580 sai ahtimen ja 5 hv lisää tehoa.

Vaihteistona Grandeissa oli 12+4. Suomessa myytiin lähes yksinomaan ryömintävaihteistolla varustettua 24+8 -versiota. Vaihdevivut sijaitsivat kojelaudassa. Voimanoton kytkin oli hydraulinen pienemmistä Fiateista poiketen. Etuvedon voima tuotiin keskiakselilla suoraan vaihteistosta. Kääntöympyrän halkaisija oli pienemmissäkin peräti 13,2 metriä ja 1580:ssa ja 1880:ssa 14,6 metriä. Vuoden 1980 lopussa tuli vakioksi etuakselin lukko, joka oli hydraulisesti kytkettävä hammaslukko, suurimmissa malleissa levylukko. Samaan aikaan oranssi väri vaihtui tummemmaksi terrakottaksi.

Fiat 1180-1880

Fiat 66-sarja oli pienempi ja edullisempi vaihtoehto 80-sarjalle. Ulkomitat olivat huomattavasti kompaktimmat, mutta tekniikasta ei ollut juurikaan tingitty. Nostovoima ja hydrauliikan tuotto olivat kalliimman sarjan tasoa, jarrut olivat öljykylpyiset ja nelivetomallissa oli hydrostaattinen ohjaus. Vaihteisto oli täysin synkronoitu jopa ennen 80-sarjan pienimpiä malleja ja voimanotossa oli tarjolla myös 1000 r/min nopeus. Ohjaamo oli pelkistetty, mutta melutasoa ei ollut 82 desibeliä enempää ainakaan tehtaan ilmoituksen mukaan. Ohjaamon vaihtoehtona oli aurinkokatos.

Vaihteisto oli aluksi 12+4 tai ryömintävaihteilla varustettuna 20+8. Vuodesta 1984 lähtien oli saatavana myös 12+12 -suunnanvaihtajavaihteisto. 466:tta sai myös osittain synkronoidulla 12+3 -vaihteistolla. Nelivedossa oli keskiakseli, mutta tasauspyörästön lukko etuakselilla oli vakiona vain 666:ssa. Teknisesti lähisukulaisia 66-sarjan kanssa olivat Fiatin hankkiman Agrifullin vastaavan tehoiset mallit.

Vuonna 1984 esiteltiin 780:n moottorilla varustettu 766, jossa oli nostovoimaa 3580 kg.

Fiat/Fiatagri 466-766

Fiatagri 90-sarjan pienimmät mallit olivat aluksi 55-90 ja 60-90. Nämä mallit oli varustettu uusilla 3-sylinterisillä moottoreilla (2,7 / 2,9 litraa). 2900 kilon nostovoima oli tuntuvasti edeltäjiä tehokkaampi. Vaihteisto oli sama 12+4 -vaihteinen kuin suuremmissakin malleissa ja vaihdevivut olivat kuljettajan oikealla puolella. Melutaso oli alentunut 80 desibeliin. Etuakselin lukko oli nyt vakiona myös 3-sylinterisissä.

Syksyllä 1987 esiteltiin 65-90, jossa oli 70-90:n moottorista kesytetty nelonen asennettu muilta ominaisuuksiltaan kolmisylinterisiä vastaavaan traktoriin. 65-90 oli saatavana myös 12+12 -suunnanvaihtajavaihteistolla, jossa maantienopeus oli 40 km/h.

Fiatagri 55-90 – 65-90

Kesällä 1984 korvattiin Fiatin 80-sarja Fiatagri 90-sarjalla. Kuten jo entisen kaltainen ulkonäkö paljastaa, kyseessä ei ollut täysin uusi traktori, vaan edelleen kehitetty painos 9 vuotta aikaisemmin esitellystä 80-sarjasta. Ehkä suurin yksittäinen parannus oli uusi vaihteisto. Alueiden välillä ristikkäin porrastettu 12+4 oli esitelty kotimarkkinoilla jo paria vuotta aikaisemmin. Lisävarusteena oli saatavana myös 12+12 -suunnanvaihtajavaihteisto. Vaihdevivut olivat aikaisemmasta poiketen siirretty sivulle (suunnanvaihtaja oli vasemmalla sivulla). Aluevaihteet olivat edelleen synkronoimattomia.

Moottoreiden tilavuutta oli hieman lisätty ja sylinterilohkon kannessa mainostettiin olevan ilmaa pyörteyttävä kierre, mutta edelleen moottorit olivat kierroskoneita, joiden vääntömomentti oli kilpailijoita alhaisempi. Nostovoimat olivat selvästi edeltäjiä suurempia, 70-90:ssa ja 80-90:ssa 3500 kg. Nostolaitteessa oli raskaskäyttöinen mekaaninen pikahallinta (”klik-klak -laite”). 10,6 metrin kääntöympyrä oli kilpailijoihin verrattuna suuri, mutta Fiatagrin etuna oli edelleen hammaslukko.

Pininfarina-ohjaamo oli kokenut pieniä uudistuksia. Suomeen kaikki mallit tuotiin lähes tasalattiaisena Super Comfort -versiona. Syksyllä 1985 tuli 70-90:an ja 80-90:an ohjaamoksi leveämpi Cabina Larga -versio. Vaikka Fiat oli malliston ensiesittelyssä julistanut, että turbon edut pääsevät oikeuksiinsa vasta suurissa 6-sylinterisissä moottoreissa, mallistoa täydennettiin vuonna 1989 ahdetulla 85-90:lla. Siinä oli vakiona hydraulisella Hi-Lo -pikavaihteella varustettu suunnanvaihtajavaihteisto (24+12), joka tuli lisävarusteeksi myös 70-90:aan ja 80-90:aan. Jo vuotta aikaisemmin nämä mallit olivat saaneet vakiovarusteeksi 12+12 -vaihteiston, jossa suurin maantienopeus oli 39 km/h sekä ketterämmän etuakselin. Olennainen muutos oli myös peltien sinkitys, sillä etenkin ohjaamo oli herkkä ruostumaan.

Fiatagri 70-90 – 85-90

5- ja 6-sylinteriset 880 ja 980 säilyivät mallistossa hieman muita 80-sarjalaisia pidempään ja niiden seuraajat 90-90 ja 100-90 esiteltiin vasta syksyllä 1984. Myös näissä malleissa iskutilavuutta oli kasvatettu, mutta vääntölukemat olivat heikommat kuin tärkeimmillä kilpailijoilla 10-15 hv pienitehoisemmissa neloskoneissa. Vaihteisto oli pienemmistä malleista poiketen 15+3 -vaihteinen ja ryömintävaihteilla varustettuna 20+4.

Nostovoimaa oli lisätty tuntuvasti eli 4500 kiloon. Kääntöympyrän 11,4 metrin halkaisija oli valitettavasti entisellään. Myös Pininfarina-ohjaamo oli lähes ennallaan eikä enää yltänyt kärkitasolle meluttomuudellaan tai tilavuudellaan.

Vuonna 1986 (Suomessa 1988) tuli myyntiin 110-90, jossa oli perusrakenteeltaan järeämpää 115-90:aa vastaava 5,9-litrainen moottori. Muut ominaisuudet vastasivat 100-90:aa suurempaa hydrauliikan tuottoa lukuun ottamatta. Vuonna 1988 keskiluokan mallien maantienopeus nostettiin lähelle neljääkymppiä. Samalla etuakseli vaihtui tuntuvasti ketterämpään. 110-90:ssa oli ajoittain ilmastointi vakiovarusteena. Vuonna 1992 korvasi 90-90:n 6-sylinterinen 95-90 (98 hv), jota ei tuotu Suomeen.

100-90 ja 110-90 säilyivät mallistossa edullisena perustraktorina todella pitkään. 110-90 poistui länsimaiden myyntiohjelmasta päästömääräysten takia vuonna 2003. Tuolloin traktorin merkki oli New Holland ja myös väri oli vaihtunut siniseksi vuotta aikaisemmin.

Fiatagri / New Holland 90-90 – 110-90

Myös Grandi-sarja uudistettiin Fiatagriksi kesällä 1984. Pienempien mallien 5,5-litrainen moottori korvattiin 5,9-litraisella. 1180:n korvasi 115-90 ja 1380 jaettiin kahdeksi malliksi: 130-90 ja 140-90, joiden tekniset erot olivat melko vähäisiä. Joiltakin osin 140-90:ssa käytettiin kuitenkin isompien mallien järeämpiä rakenteita. Isojen mallien 160-90 ja 180-90 tehot olivat entisellään.

Vaihteisto oli Suomessa sama ryömintänopeudet sisältävä 24+8 -vaihteinen kuin aikaisemminkin. Sen rinnalla oli saatavissa 12+4, 16+16 -suunnanvaihtomalli ja vuodesta 1987 lähtien myös 4-portaisella powershiftillä varustettu 16+16. Vaihdevivut olivat edelleen kojelaudassa. Äänieristystä oli parannettu niin, että melutaso putosi noin 80 desibeliin. Kojelaudassa oli aikaisempaa monipuolisempi varoitusvalojärjestelmä, joka ilmoitti häiriön kohteen.

Nostovoima oli vakiona pienemmissä malleissa 3770 kg, mutta Suomeen tuoduissa versioissa oli lisäsylinteri, jolloin nostovoima oli 5300 kg ja suurissa malleissa kahden lisäsylinterin avulla 6650 kg. Myös Grandi-malleissa oli nostolaitteen pikahallinta (”Klik-klak”). Ilmoitetut kääntöympyrät olivat markkinoiden suurimpia (13,2/14,6 m).

Pienemmät Grandit korvattiin Winnereillä, 160-90 ja 180-90 jatkoivat New Holland G-sarjan esittelyyn asti eli vuoteen 1994.

Fiatagri 115-90 – 180-90

Fiatagri 66-sarjan ensimmäiset mallit olivat 3-sylinterinen 60-66 ja 4-sylinterinen 70-66. Hieman myöhemmin esiteltiin 45-66, 55-66 ja 65-66. Tekniikka oli edeltävien 466, 566 ja 666-mallien kaltaista, mutta moottorit oli päivitetty samoiksi kuin Fiatagri 90-sarjassa. Vaihteisto oli täysin synkronoitu 12+4. Lisävarusteena oli ryömintävaihteet ja 12+12 -suunnanvaihdinvaihteisto. Vaihdekepit olivat keskellä ja ohjaamo oli muutenkin hyvin pelkistetty. Melutaso oli nyt 86-87 dB. Ensimmäisen kuvan ohjaamo on tummennetuilla laseilla varustettu Fiatagrin oma ja 45-66:n kuvassa on halvempi Mauser-ohjaamo. Nostolaitteessa oli isommissa malleissa esitelty ”klik-klak”-pikahallinta. Nostovoimaa oli 2125-2900 kg ja tunnustelu tapahtui vetovarsien kautta. Voa-nopeus 1000 r/min muuttui myöhemmin lisävarusteeksi.

Vuonna 1990 esiteltiin samaan ulkoasuun sovitettu pientraktori 35-66, jossa oli Lombardinin 1,6-litrainen diesel ja ryömintävaihteilla varustettu 16+16 -vaihteisto. 35-66:n sai joko turvakaarella tai Mauser-ohjaamolla varustettuna. Se säilyi tuotannossa vuoteen 1998 asti ja sai loppuajaksi tuotemerkikseen New Holland.

66-sarjaa vietiin lähes kaikkiin maihin Suomea lukuun ottamatta.

Fiatagri 35-66 – 70-66

Vuodelle 1990 Fiatagri esitteli 90-sarjan keskikokoisista malleista riisutun version, 88-sarjan. Vaihteisto oli vakiona 12+12 -suunnanvaihdinvaihteisto ja maantienopeus 30 km/h. Vaihtoehtona oli pikavaihteella varustettu 20+8, jolla päästiin 38 km/h nopeuteen. Nelipyöräjarrutus oli vain tässä versiossa. 24+12-vaihteistoa ei ollut saatavana. Ohjauspumppu oli 90-sarjaa heikkotehoisempi, mutta muuten tekniset arvot olivat samat. Painoa oli 200-300 kg vähemmän. Renkaat olivat osassa mallistoa pienemmät. Ohjaamon katto-osa oli 90-sarjaa matalampi jo vakiona ja lisäksi oli saatavissa 11 cm vakiota matalampi versio. Lämmityspuhallin oli 2-nopeuksinen. Meille 88-sarjaa ei tuotu, mutta esim. Ruotsissa sitä myytiin.

Fiatagri 55-88 – 80-88

Vuoden 1990 lopussa esitelty Winner-sarja korvasi Fiatagrin mallistosta pienimmät Grandit. Moottorit olivat samoja kuin aikaisemmissa malleissa ja vääntölukemiltaan heikkoja ahdettua F 130:aa lukuun ottamatta. Vaihteistovaihtoehtoja oli useita. Suomessa perusvaihteisto oli 20+16 Eco-Speed. Lisävarusteena sai 5-vaihteisen Eco-vaihteiston sijasta 4-vaihteisen + pikavaihteella varustetun Hi-Lo 32+16 -vaihteiston. Molempiin versioihin sai tarvittaessa myös ryömintävaihteet. Voiman ulosotossa oli 3 nopeutta ja ajovoimanotto.

Ohjaamo oli huomattavasti aikaisempia Fiateja hiljaisempi. Sähkönostolaite oli jätetty lisävarusteeksi. Tasauspyörästön lukko-automatiikka oli kuitenkin vakiona. F 130:ssa oli nostolaitteen apusylinterit ja 14″ kytkin, pienemmissä 13″. Muuten tekniset erot mallien välillä olivat vähäisiä. Akseliväli oli samaa luokkaa kuin Grandeissa, mutta muilta mitoiltaan traktorit olivat selvästi kasvaneet.

Vuonna 1992 tuotiin myyntiin Suomessa Winner PRO -mallit, joissa oli pikavaihde, ryömintävaihteisto, ilmastointi, nostolaitteen lisäsylinterit ja imuilman automaattinen esipuhdistin vakiona.

Syksyllä 1993 Winnereitä uudistettiin. Ulkonäössä uutta oli sivupellin laajempi musta osuus ja ohjaamon yläosan tarran poistuminen. Myös ohjaamo oli kokenut pieniä muutoksia. Vaihteisto oli Suomessa nyt aina varustettu pikavaihteella ja ryömintänopeuksilla. Nostolaitteen apusylinterit olivat vakiona kaikissa malleissa. F 140 korvasi 140-90:n ja F 110 ja F 120 korvattiin mallilla F 115. F 100:n iskutilavuus kasvoi samaan 5,9 litraan kuin muidenkin mallien. Vapaasti hengittävissä malleissa oli saatu vääntölukemia parannettua. Sähkönostolaite oli edelleenkin lisävaruste ja siihen liittyi nyt luiston valvonta-automatiikka ja heilahduksen vaimennus. Ilmastointi oli nyt vakiona F 100:aa lukuun ottamatta. F 140:ssa oli vahvistettu vaihteisto, jossa vaihteita oli muita malleja vähemmän.

Fiatagri Winner F 100 – F 140

Vuoden 1992 uudistettu 66-sarja sai mallinumeronsa perään tunnuksen S. Malliston tehokkaimmaksi oli tullut 80-66 S. Kytkin oli siinäkin sama 11″ kuin pienemmissäkin (45-66:ssa 10″). 70-66 S ja 80-66 S olivat saaneet 3565 kg nostovoiman. Kääntöympyrää oli hieman pienennetty 4-sylinterisissä malleissa 50 asteen kääntökulman avulla, mutta edelleen lukema oli traktorin ulkomittoihin nähden suuri.

Nelivetomallit sai nyt myös 40 km/h välityksellä. Tällöin etuakselilla oli erilliset levyjarrut. Etuakselin lukko oli edelleen lisävaruste. Voa-nopeus oli vakiona vain 540, lisävarusteena sai joko 750 tai 1000 r/min. Uutuutena oli saatavissa matala ohjaamo. Edelleen oli tarjolla ohjaamon sijasta myös aurinkokatos. Taulukossa esitetyt rengaskoot on ilmoitettu kansainvälisessä yleisesitteessä. Ainakin Ruotsissa ja Saksassa oli vakiona leveämpiä vyörenkaita. Myös malli 50-66 S oli myynnissä joissakin maissa. Se vastaa moottoritehoa lukuun ottamatta 45-66 S:ää.

Fiatagri 45-66 S – 80-66 S

Vuoden 1993 alussa saivat pienet 90-sarjan traktorit seuraajakseen kevyesti uudistetun 94-sarjan. Ulkonäköä ja väritystä oli sovitettu samantyyliseksi Winnerin kanssa. Mallit olivat 60-94 (60 hv), 65-94 (65 hv), 72-94 (70 hv), 82-94 (80 hv) ja 88-94 (85 hv). Suuremmista mallimerkinnöistä huolimatta tehot olivat siis ennallaan. Vaihteistovaihtoehtoja oli edeltäjän tavoin lukuisia. Suunnanvaihtaja oli vakiona mallista 72-94 lähtien. Uusi vaihtoehto oli 82-94:ssä vakiona ollut 20+12, joka oli tuttu 12+12 lisättynä kahdeksalla ryömintävaihteella. Aluevaihde oli edelleen synkronoimaton. 11″ kytkin oli keraaminen mallista 72-94 lähtien.

Uusia ominaisuuksia ja varusteita olivat tehokkaammat takajarrut, nelivedon sähköhydraulinen kytkentä, käsin samanaikaisesti takapään kanssa kytkettävä etupään hammaslukko ja tasauspyörästön lukkoautomatiikka (72-94:stä lähtien) sekä nelivedon kytkeytyminen jarrutuksessa (ei 60-94). Lisävarusteena oli saatavissa uusi ajotietokone ja 750 r/min voa. Etupyörien kääntökulma oli 50 astetta 72-94:stä lähtien ja pienemmissä vain 45 astetta. Nostolaite oli mekaaninen ja tunnustelu tapahtui vetovarsien kautta.

Ohjaamo oli perustaltaan tuttu Pininfarina. Suomeen tuotiin Supercomfort-versiota, jonka melutaso oli noin 80-82 dB ja vakiona oli mm. teleskooppiset sivupeilit. Ohjaamosta oli saatavana myös metsäversio, jossa hallintalaitteita oli siirretty pois istuimen kääntymisen tieltä.

94-sarjan rinnalla valmistettiin samaan tekniikkaan perustuvaa ohjaamotonta 93-sarjaa.

Fiatagri 60-94 – 88-94

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.