Ford

Uudistetut TW:t esiteltiin samaan aikaan 10-sarjan Mark II-mallien kanssa vuonna 1985. Uudistettujen mallien nostovoimat nousivat yli 2 tonnilla. Ohjaamo oli kokenut vastaavat uudistukset kuin 10-sarjassakin. Lisävarusteena oli saatavana digitaalimittaristo. 

Traktorit

Ford TW-15 – TW-35 Mark II

Suurimmissa 10-sarjan malleissa kolmossukupolven muutokset olivat vähäisiä. 7710 ja 7910 oli karsittu mallistosta, tosin ainakin Ranskassa 7910 oli myynnissä. 8210 sai uuden, järeämmän taka-akselin ja toisenkin apusylinterin nostolaitteeseen. 8210:ssa oli myös ensimmäistä kertaa elektroninen nostolaitteen hallintajärjestelmä ja vetovarsitunnustelu. Elektroninen mittaristo oli saatavissa lisävarusteena. Dual Powerin poljin oli nyt kytkin- ja jarrupolkimien välissä.

Ford 7810-8210 Mark III

Vuonna 1985 siirryttiin 10-sarjassa toiseen sukupolveen. Pienissä malleissa muutokset jäivät vähäisiksi. Kytkinlevy oli kuitenkin kasvanut 280:sta 330 mm:iin. Uudistettua ohjaamoa kutsuttiin nimellä S-ohjaamo aikaisemman LP:n sijasta. Suomessa oli vakiona korkea katto-osa. Valmistusohjelmassa oli myös matalampi versio, jonka korkeus oli esim. 4110:ssa 233 cm.

Vuosina 1988-89 myös pienet mallit tunnettiin merkinnällä Mark III. Tekniset tiedot vastaavat Mark II -malleja. Digitaalimittariston sai lisävarusteena.

Ford 2910-4610 Mark II ja Mark III

10-sarjan Fordit esiteltiin syksyllä 1981. Tärkein uudistus oli synkronoitu 8+4 -vaihteisto, jonka vaihdevivut olivat ohjauspylväässä. Jarrut olivat nyt öljykylpyiset levyjarrut myös pienimmissä malleissa. Suomeen ei tuotu pienimpiä malleja 2610, 2910 eikä 3610. Sen sijaan 3610:n pian korvannut 3910 tuli myös Suomeen, mutta vain takavetomallina. 2910:ssä ja 3910:ssä oli erona 300 numeroa pienempiin malleihin vahvempi, vähennyspyörästöillä varustettu taka-akseli.

Pienissä 10-sarjan malleissa oli Suomessa ensimmäisiä tuotuja yksilöitä lukuun ottamatta matala Sekuran valmistama LP-ohjaamo paitsi 4610:ssa GKN:n valmistama Q-cab. Nelivetomallien etuakseli oli edelleen Carraron tuotantoa, vetoakseli oli sijoitettu sivuun keskilinjasta 4610 lukuun ottamatta ja kääntöympyrä suurempi kuin isommissa malleissa. Keväällä 1984 etuakseli vaihdettiin keskiakselilla vetäväksi. Samaan aikaan LP-ohjaamo sai leveämmät ovet, uudet lokasuojat ja parannuksia hallintalaitteisiin.

Ford 2910-4610

Keväällä 1968 Ford-mallistoa uudistettiin. Tuolloin muotoilua muutettiin, vanhat Dexta- ja Major-nimet haudattiin lopullisesti ja kahden suurimman mallin moottoritehoja lisättiin. Teholuokat olivat 2000 (36 hv), 3000 (45 hv), 4000 (61 hv) ja 5000 (74 hv). 5000:n moottori oli tilavuudeltaan 4,2-litrainen aikaisemman 3,8:n sijasta. Uudistuksessa muutoksia olivat kokeneet myös hydrauliikan paineensäätöventtiili, voiman ulosotto, vaihteensiirto ja kytkin. 2000 sai saman 8+2 -vaihteisen vaihteiston kuin isommatkin mallit. 3000:ssa oli rivipumppu, muissa jakajapumppu.

Fordit olivat varsin perinteisiä tekniikaltaan. Malleissa 4000 ja 5000 oli ajokytkimestä riippumaton voimanulosotto. 5000:ssa oli tehostettu ohjaus. Ohjaamo 1000-sarjassa oli Suomessa aluksi Salo, 1971-72 tehtaan asentama Fieco ja vuodesta 1972 lähtien ruotsalainen Hara.

Syksyllä 1971 mallistoa laajennettiin turboahdetulla 7000:lla (90 hv). Mallissa 7000 oli 13″ kytkin ja siihen sai erityisesti puolihinattaville työkoneille tarkoitetun Load Monitor -vetovastustunnustelun, jossa työntövarsitunnustelun ohella tunnusteltiin voimansiirron kuormitusta pienen kartiopyörän akseliin sijoitetun jousen avulla.

Vuoden 1973 lopussa mallien 2000 ja 3000 maski uusittiin ja Dual Power -alentava pikavaihde tuli lisävarusteeksi malleihin 5000 ja 7000. Ennen sitä oli ollut tarjolla 10+2-nopeuksinen Select-O-Speed, jonka yhteydessä vaihteistossa oli paljon hitaita vaihteita. Lisävarusteena oli ensimmäistä kertaa myös 1000 kierroksen voiman ulosotto. Mallien 4000 ja 5000 melutaso putosi 88 desibeliin.

Tästä sarjasta oli monia kansallisia erikoisversioita, etenkin 5000:sta. Ranskassa ja Benelux-maissa myytiin 39-hevosvoimaista 2000 Superia. Belgialaista tuotantoa edusti vuonna 1970 esitelty malli 3055 (54 hv). 6-sylinterisen 5095:n muunsi 5000:sta belgialainen Ford-teollisuusmoottorimaahantuoja EVA asentamalla 2704E-moottorin (95 hv) valmistamalleen apurungolle, jota se myi myös Countylle. Vastaavasti EVA:n 7400:ssa oli 2714E-moottori. Näitä malleja myytiin vain Ranskassa ja muutamissa muissa maissa. Vastaava malli Saksaan oli 6500 ja tehokkaampi 6500 S. Myös nelivetoisia etuakseleja asennettiin eri malleihin useissa maissa.

Tallenna

Tallenna

Ford 2000 – 7000

Vuodelle 1989 10-sarjan valikoimaa uudistettiin. Tutun 6610:n (82 hv) korvasivat 6410 (80 hv) ja ahdettu 6810 (90 hv). Mallia 5110 ei edelleenkään tuotu Suomeen. Moottorit oli varustettu nyt jakajapumpulla ja avarammalla kannella. Turbomalleissa oli viskoosituuletin, joka toimi vain tarvittaessa ja vei siten vähemmän voimaa. Elektroninen mittaristo ja hytistä hallittava voa:n nopeuden vaihto olivat lisävarusteita. Dual Powerin jalkapoljin palasi perinteiselle paikalleen kytkin- ja jarrupolkimien väliin.

Ford 5110-7610 Mark III

Myös suuret 10-sarjan traktorit saivat tunnuksen Mark II uuden DL-ohjaamon myötä. Suomen tuontimallistossa uutta oli 8210:n laimennettu versio 7910 niille, jotka halusivat 6-sylinterisen 100 hv:n traktorin. Paria vuotta myöhemmin asia ajateltiin kuitenkin uusiksi ja tehtiin 100 hv:n 6-sylinterinen malli 7610:n pohjalta. Tämän mallin numero oli 7810. 10-sarjan suuremmissa malleissa oli tehokas hydrauliikka, mutta edelleen työntövarsitunnustelulla varustettuna. Kesästä 1987 lähtien kaikissa malleissa oli Carraro-etuakseli ja musta lasikuituinen kojetaulu.

Ford 7710-8210 Mark II

Valmistajan muita koneita

Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijä liikkuu lähes äänettömästi – uutuuden toimintamatkat riittävät perusmönkijälle

Outlander Electric on ensimmäinen täyssähköinen, ison valmistajan mönkijämalli markkinoilla.

Koneviesti

Ajoneuvot ja ympäristö

Can-Am Outlander 6x6 -mallit uudistuivat – moottorit, vaihteistot, alustat ja rungot päivitetty 

Outlander 6x6 -malleista oli koeajettavissa kaksi: Backcountry 1 000T ja DPS 700, molemmat täysin uudistuneita.

Kelekkamessut 2025: Pohjoismaiden suurin moottorikelkkatapahtuma sähköistyy vauhdilla

Kelekkamessut 2025 -näyttely veti yleisöä ennätysmäärän – käytettävissä olevat näyttelytilat alkavat olla äärirajoilla.

Yritykset ja tapahtumat

Nostimia valmistava Leguan Lifts laajentaa yhteistyötä Uuteen-Seelantiin

Uutiset

Kontiolahdella säilyneestä  Marshall-moottorista löytyy dieseltekniikkaa sadan vuoden takaa – näin museoharvinaisuus herätettiin henkiin talkoovoimin

Maanvijelijä Janne Räsänen osti moottorin vuonna 1929 Kontiolahteen tuottamaan sähköä silloin, kun paikallisessa koskessa ei ollut riittävästi vettä generaattorin pyörittämiseen

Weteraani

Metakan perävaunut Seppo Kuisma Oy:n valmistukseen ja myyntiin

Metaka Okra 2012 -näyttelyssä. Yritys on toteuttanut asiakkaiden tilauksesta erikoisia ratkaisuja. Kyseinen neliakselinen vaunu myytiin aikoinaan viljansiirtoon. Kuvituskuva.

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Huolto ja tekniikka

Uusimmat artikkelit

Fordson

County

Henry Fordin vuonna 1917 esittelemä Model F merkitsi traktorimaailmassa suunnilleen sitä, mitä T-Ford autoissa. Se ei ollut tuotteena mullistava, mutta hinta oli noin kolmannes vastaavien kilpailijoiden tasosta. Kilpaileva yrittäjä oli kuitenkin ehtinyt rekisteröidä Ford-nimen käyttöoikeuden traktoreissa ja Henry joutui nimeämään traktorinsa Fordsoneiksi.

Ford-nimi otettiin käyttöön vuonna 1939 esitellyssä 9N:ssä, jossa oli Harry Fergusonin kolmipistenostolaite. Sodan jälkeen esiteltiin yksinkertaisempi 8N, jota valmistettiin peräti 422 000 kappaletta. Patenttiriidat Fergusonin kanssa kävivat kiivaana. Vuonna 1953 esitellyssä NAA-mallissa rakenteita oli muutettu niin paljon, etteivät Fergusonin lakimiehet enää olleet ongelma. Sen seuraajaksi tulivat 600/800 ja 700/900-sarjat. Dieselmoottori tuli USA:n Fordeihin vasta vuonna 1959.

Vuonna 1964 yhtenäistettiin Fordin eurooppalaisia ja amerikkalaisia mallistoja, ja myös Euroopassa tuli käyttöön Ford-tuotemerkki 1000-sarjan esittelyn myötä. Vuonna 1968 esiteltiin 8000, joka oli Fordin ensimmäinen 100 hevosvoiman teholuokkaan sijoittuva traktori. Suuret eurooppalaiset Fordit valmistettiin Belgiassa, jossa myös tehtiin suurin osa EEC-maihin myydyistä pienemmistä malleista. 1970- ja 1980-luvun Fordit olivat varsin konservatiivisia traktoreita. Vaihteistot olivat pitkään synkronoimattomia ja nelivetomallit tulivat Fordin tuotanto-ohjelmaan vasta vuonna 1978. Vuosina 1977–86 Ford myi omalla nimellään myös Versatilen valmistamia suurtraktoreita. Vuodesta 1979 lähtien myytiin malliston alapäässä japanilaisen Shibauran valmistamia malleja.

Vuonna 1985 Ford osti New Hollandin maatalouskoneet ja vuonna 1987 Versatilen. Vuonna 1991 Fiat osti 80 % Ford New Hollandista ja 3 vuotta myöhemmin loput. Traktoreiden merkki vaihtui New Hollandiksi vuonna 1995.

Fordson F:ää valmistettiin vuosina 1917-1928 yhteensä 750 000 kappaletta – se saavutti lähinnä kilpailijoita halvemman hintansa ansiosta ylivoimaisen markkina-aseman. Henry Ford ei kuitenkaan nähnyt tulevaisuutta Amerikan traktorimarkkinoilla ja toisaalta tarvitsi valmistuskapasiteettia A-mallin autotuotannolleen. Niinpä Fordsonin valmistus siirrettiin Irlantiin. Siellä parannettu Fordson N tuli valmistukseen vuonna 1928. Nelisylinterisen moottorin teho oli kasvanut suuremman sylinterinhalkaisijan ansiosta bensaversiossa 29 hevosvoimaan ja petrolilla 23,3 hevosvoimaan. Jäähdytyksessä oli nyt vesipumppu. Vaihteita oli 3+1. Jarruina toimi vaihdelaatikossa sijaitseva levyjarru.

Vuonna 1933 valmistus siirtyi Englannin Dagenhamiin, jossa oli paremmat mahdollisuudet valmistaa kysyntää vastaava määrä Fordsoneja. Samalla jäähdyttimen ja sivupellien muotoilua uusittiin ja väri vaihtui tummemman siniseksi. Vuonna 1937 Fordsonin väri muuttui oranssiksi. Samalla teho nousi hieman puristussuhdetta nostamalla. Sotavuosina väri oli vihreä. Fordsonin sai kulmarautapyörillä, piikkipyörillä tai ilmakumirenkailla, jolloin vaihteistossa oli nopeammat välitykset. Tässä esitetyt tekniset tiedot ovat suomalaisesta esitteestä vuodelta 1938. Lähes kaikki tiedot poikkeavat Ruotsissa tai Britanniassa ilmoitetuista.

Fordson N

Uudistettu Fordson Major E27N eli ”Mörkö-Majori” esiteltiin vuonna 1945. Sen moottori oli sama 30-vuotta vanha sivuventtiilikone kuin edeltäjässäkin. Tehoa oli petroliversiossa 28,5 hv ja bensaversiossa 35 hv. Vaihdelaatikkoa lukuun ottamatta voimansiirto oli uusittu. Uutta oli mm. yksilevykytkin, hammaspyörätyyppinen vähennyspyörästö ja ohjausjarrut. E27N oli maalattu tumman siniseksi ja vanteet olivat oranssit. Lisävarusteena sai mm. hydraulisen nostolaitteen, ajovalot ja sähkökäynnistyksen.

Vuodesta 1947 lähtien oli saatavana Perkins P6:lla varustettu dieselmalli, jossa oli tehoa 45 hv. Dieselmallin tunnisti maskin merkistä, joka on kuvan traktorissakin. Dieselmallissa oli vetotehoa paljon petrolimallia enemmän, mutta myös hinta oli lähes kaksinkertainen.

Fordson Major E27N

Henry Fordin ja Harry Fergusonin yhteistyö oli käynnistynyt vuonna 1939, kun Ferguson-painonsiirtojärjestelmällä varustetun 9N-mallin valmistus alkoi USA:ssa. Vuonna 1947 Fordin ja Fergusonin yhteistyö kariutui, kun Ford-yhtymän johtoon nimitetty Henry Ford II totesi yhtiön menettävän rahaa jokaisen traktorin osalta. Kesällä 1947 Ford esitteli uudet 8N ja 8NAN -mallit, joissa nostolaitetta oli hieman muutettu. Edeltäviin malleihin verrattuna 8N:ssä oli lisätty myös moottorin tehoa ja vaihteisto oli 4-vaihteinen. Voimanotto pysähtyi ajokytkintä käytettäessä. 8N oli bensiinikäyttöinen ja Pohjois-Euroopassa yleisempi 8NAN oli petrolikäyttöinen versio. Punarunkoinen traktori oli ilmeeltään vanhoja harmaita raikkaampi. Fergusonin nostamien kanteiden tuloksena oikeus määräsi Fordin lopettamaan 8N- ja 8NAN-traktorien valmistuksen vuoden 1952 lopussa. Parhaimpina vuosina näiden mallien tuotanto oli ylittänyt 100 000 traktoria vuodessa.

Ford 8N

Oikeus määräsi Fordin luopumaan Fergusonin patentteja rikkovan 8N-mallin valmistuksesta ja tilanne esiteltiin syksyllä 1952 NAA eli Golden Jubilee, jolla juhlistettiin Fordin 50-vuotisjuhlia. Se oli hieman edeltäjiään suurempi ja tehokkaampi. Uudessa 2,2-litraisessa bensamoottorissa oli kansiventtiilit ja tehoa 32 hv, petroliversiossa 27 hv. Euroopassa molemmat versiot tunnettiin NAA:na, mutta USA:ssa petroliversiota nimitettiin NAB:ksi. NAA:ssa hydrauliikka sai voimansa suoraan moottorilta, joten voiman ulosoton ei tarvinnut olla päällä hydrauliikkaa käytettäessä niin kuin aiemmissa malleissa. Lisävarusteena sai kaksoiskytkimen. Jarrut olivat entistä tehokkaammat ja etuakseli vahvempi. Vakiovarusteena oli mm. ohjausjarrut, ajovalot, moottorin lämpömittari ja hydraulinen nostolaite. Vuosimallin 1954 NAA ei enää kantanut Golden Jubilee -merkintää. Vuonna 1955 hyvin samanlainen traktori tunnettiin Ford 640:na, mutta sitä ei enää tuotu Eurooppaan.

Ford NAA

Vuonna 1945 esitelty Fordson Major korvattiin uudella samannimisellä mallilla (tarkemmin E1ADKN ja dieselinä E1ADDN) vuodelle 1952. Fordin kantava ajatus oli tarjota yhtä traktorimallia, joka soveltui keskimääräiselle tilalle Englannissa. Samoin tarjottiin USA:ssa yhtä mallia. Uuden Majorin merkittävin anti oli kohtuuhintaisen dieselmallin tarjoaminen. Dieselmoottori oli nyt Perkinsin sijasta oma ja varustettu kansiventtiilein. Samalle moottorin perusrakenteelle tehtiin myös bensa- ja petroliversiot. Dieselmalli tuli Suomeen vasta vuonna 1954.

Vaihteita oli 6+2. Nopeudet eteen olivat 3,3; 4,7; 6,0; 8,35; 11,8 ja 21,2 km/h. Kytkin oli kuiva 11″ yksilevyinen. Lisävarusteena sai kaksoiskytkimen. Myös ohjaustehostin oli saatavissa lisävarusteena.

Vuonna 1958 Majorin korvasi Power Major, jossa teho oli nostettu 51,8 hevosvoimaan. Vaihteistoa ja tasauspyörästöä oli vahvistettu. Nostolaite oli entistä tehokkaampi. Kojetaulu ja ohjauspyörän alle sijoitettu kaasuvipu olivat uusia.

Viimeinen askel Majorin historiassa oli vuonna 1960 esitelty Super Major, jossa oli levyjarrut, tasauspyörästön lukko, 13″ kytkin ja vetovastussäätö. Ajovalot oli siirretty maskiin, mutta Suomessa käytettiin edelleen jäähdyttimen sivuilla olevia ajovaloja. Vuonna 1963 sini-oranssi väritys muuttui sini-harmaaksi. Samaan aikaan tehoa nostettiin pari hevosvoimaa, 6. vaihdetta nopeutettiin ja 1-4 vaihteita hidastettiin, kaksoiskytkin uusittiin ja nostolaitteeseen tuli laskunopeuden säätö.

Majoria käytettiin peruskoneena monissa sovelluksissa, joista kansainvälisesti tunnetuimpia ovat Countyn ja Roadlessin telatraktorit ja myöhemmät nelivetoversiot. Suomessa myytiin myös italialaisperäisellä etuakselilla varustettua Manuel-nelivetomallia.

Fordson Major, Power Major, Super Major

Vuonna 1954 Ford NAA:n korvasi 600/700-sarja. Muutokset eivät olleet suuria, esimerkiksi 2,2-litrainen bensamoottori oli entisellään. Jarrurummut olivat kasvaneet 14-tuumaisiksi ja hydrauliikkaa oli parannettu. Malleja oli kaikkiaan kuusi:

600/700-sarjan rinnalle tuli 800/900-sarja, jossa oli 2,8-litraiseksi kasvatettu moottori. 800/900-sarjan mallit olivat:

Riviviljelytraktorit sai sekä yhdellä etupyörällä että kahdella rinnakkaisella ohjauspyörällä.

Ford 620-960

Vuoden 1958 Ford-mallisto jakautui 501/601/701-sarjojen Workmaster-malleihin sekä 801/901-sarjojen Powermaster-malleihin. Ulkonäön muuttaminen oli tässäkin malliuudistuksessa merkittävämpää kuin tekniikan kehittyminen. Tällä kerralla tosin muotoilu ja väritys ei välttämättä kehittynyt myönteiseen suuntaan. Moottoreissa oli entistä enemmän tehoa. Perusmallien kytkin oli nyt 10-tuumainen.

541 oli offset-traktori, jossa etuakseli voitiin säätää epäkeskeisesti toiselle sivulle. 601/701-sarjan mallien ominaisuudet olivat pääosin samat kuin edeltävässä sarjassa. 801-sarjassa perusmallit 821 ja 841 oli nyt varustettu 4-vaihteisella vaihteistolla ja vasta 851:ssä oli 5 vaihdetta. Useimmissa 801-sarjan malleissa oli 1000 r/min voimanotto ja 881:ssä myös ajovoimanotto. Lisävarusteena sai 3-portaisen mekaanisen pikavaihteen, jolla vaihteiden määräksi saatiin 12+3.

Vuoden 1959 alussa Ford esitteli Select-O-Speed -vaihteiston, jossa pakkojen avulla voitiin vaihtaa mekaanisen vaihteiston 10+2 vaihdetta ilman kytkintä. Select-O-Speed tuotiin markkinoille suunnittelijoiden vastalauseista huolimatta keskeneräisenä, ja se aiheutti alkuvuosina paljon ongelmia.

Vuoden 1958 uutuuksia Powermastereissa ja 1959 Workmastereissa olivat dieselmoottorit, jotka kehitettiin bensamoottorien pohjalta.

Ford 541-981

Fordson Majorin pikkuveljeksi esiteltiin vuonna 1957 Dexta. Se oli varustettu Perkinsin 3-sylinterisellä dieselmoottorilla ja 6+2 -vaihteistolla. Moottori valmistettiin Fordin tehtaalla Dagenhamissa. Majorista poiketen Dextassa oli painonsiirtojärjestelmä, joka perustui työntövarsitunnusteluun. Kaksoiskytkimen sai lisävarusteena. Vuoden 1960 Dextassa oli uusi ruiskutuspumppu sekä parannettu vaihdelaatikko ja hydrauliikka. Pienten vaihteiden nopeudet olivat aikaisempaa hitaammat.

Vuonna 1961 esiteltiin rinnalle Super Dexta, jossa oli 2,5-litrainen Perkins, teholtaan aluksi 39,5 hv. Jo vuotta myöhemmin teho nousi 44,5 hevosvoimaan samalla, kun vanteet muuttuivat vaaleiksi.

Fordson Dexta, Super Dexta

Vuonna 1961 esitelty Ford 6000 on yksi historian kummallisimman näköisistä traktoreista, ja myös teknisesti se poikkesi aikaisemmista Fordeista. 6000 oli USA:n Fordin huippumalli ja nosti merkin uuteen kokoluokkaan. Malliuudistuksessa 501/601/701 Workmasterit korvattiin pienin muutoksin 2000-mallilla ja 801/901 Powermasterit 4000-mallilla. Vuodesta 1962 lähtien USA:han tuotiin Super Dextoja, jotka myytiin merkinnällä 2000 Diesel ja Super Majoreja, jotka tunnettiin 4000 Dieselinä. Näin jatkettiin, kunnes uuden kansainvälisen mallisarjan 2000-5000 -mallit tulivat vuonna 1964.

6000:n moottori oli aluksi 4,0-litrainen 6-sylinterinen diesel. Myöhemmin rinnalle tuli 3,7-litrainen bensa- tai nestekaasumoottori. Vaihteisto oli 10+2 Select-O-Speed. 6000 oli ensisijaisesti riviviljelytraktori rinnakkaisilla etupyörillä, mutta myös leveä etuakseli oli valmistuksessa. Hydrauliikassa oli vetovarsitunnustelu ja paineakku, joka keräsi painetta myöhemmin käytettäväksi. Voiman ulosotossa oli säästövoimanotto eli 1730 kierroksella vakion 2230 kierroksen sijaan. Lisävarusteena sai akselia vaihtamalla 1000 r/min voimanoton ja ajovoimanoton. Jarruina oli kuivat, tehostetut levyjarrut. Ohjaustehostin oli myös vakiona. 6000 oli muista Fordeista poiketen rakennettu erilliselle rungolle.

6000:n väri oli aluksi puna-harmaa, mutta monien ongelmien takia kaikki toimitetut traktorit kutsuttiin tehtaalle ja ne palasivat sini-harmaina.

Ford 6000

Vuoden 1964 lopussa esiteltiin Fordin uusi traktorisarja, joka tunnettiin 1000-sarjana huolimatta siitä, että vanhat Dexta- ja Major-nimet oli Euroopassa säilytetty numeroiden rinnalla. Uudistukset vanhoihin Fordson-malleihin verrattuna olivat merkittäviä. Esimerkiksi moottorit oli uusittu perusteellisesti, vaihteistona oli 2000:aa lukuun ottamatta 8+2 ja lisävarusteena oli edistyksellinen, mutta ongelmallinen hydraulisesti valittava Select-O-Speed. Se perustui kolmeen planeettapyörästöön, joista servokäyttöisten jarruhihnojen ja monilevykytkimien avulla saatiin 10+2 vaihdetta ilman kytkimen käyttöä.

Uudet moottorit olivat lyhytiskuisia. 3-sylinteriset oli varustettu jakajapumpulla ja 5000:n 4-sylinterinen rivipumpulla. 5000:ssa oli 12″ ajokytkin muiden mallien 11″ sijasta ja vakiona oli ajokytkimestä riippumaton voiman ulosotto. Select-O-Speedin yhteydssä kaikkiin malleihin oli saatavana riippumaton 1000 r/min voa ja ajovoimanotto. Hydrauliikka toimi kaikissa malleissa kytkimestä riippumatta. Hydrauliikan toimintoja olivat vetovastuksen tasain, portaaton asennonsäätö ja nostonopeuden säätö. 4000:ssa ja 5000:ssa oli taka-akselin päässä planeettavälitykset ja jarrut olivat öljykylpyiset levyjarrut. 2000:sta puuttui aluksi tasauspyörästön lukko.

6-sylinterisiä moottoreita vankkarakenteiseen 5000:een asennettiin monissa maissa. Suomalainen versio oli virallisen maahantuojan Orasvuon konepajalla teettämä OK-6, jonka 5,9-litraisessa moottorissa oli tehoa 113 hv SAE.

Ford 2000 – 5000

Itsenäisen County-yhtiön Ford-pohjaisia malleja myytiin useissa maissa Ford-organisaation kautta. Useimmissa Countyn tuotteissa kaikki pyörät olivat yhtä suuria ja kummallekin etupyörälle oli erillinen kardaaniakseli. Sen lisäksi County rakensi mm. korkealla maavaralla varustettuja malleja sekä pienemmillä etupyörillä varustettuja Four-malleja ennen kuin Fordilla oli omia nelivetoversioita. Fordien lisäksi County toimitti nelivetotekniikkaa IH:n ja Leylandin tehtaille.

Ensimmäiset County-traktorit vuodesta 1948 lähtien olivat Fordsoneihin perustuneita telatraktoreita. Ensimmäinen nelivetomalli oli vuonna 1954 esitelty County Four-Drive, joka oli suunniteltu lähinnä sokeriruokoviljelmille eikä menestynyt Euroopassa. 1960-luvun alussa esiteltiin käytännöllisemmät nelivetomallit, Super Majoriin perustunut Super Four sekä Fordin 6-sylinteristä teollisuusmoottoria käyttänyt Super Six. Nämä korvattiin uuden Ford-sarjan myötä vuonna 1964 uusilla Super 4- ja 6-malleilla.

Ford 5000:een perustuva malli 654 Super 4 ja sen lyhytikäinen turboversio 854T korvattiin vuonna 1968 tehokkaammalla County 754:llä uudistetun Ford 5000:n myötä. 954 Super 6 nimettiin myös uudelleen 1004:ksi. Tehoa oli 100 hv ja taka-akseli oli entistä vahvempi. County 1124 oli suurempi 6-sylinterinen malli, jonka seuraajaksi esiteltiin 1971 County 1164, joka käytti Ford 8000:n moottoria, mutta perustui muuten 5000/7000:n tekniikkaan. Muotoilu oli uusi, kulmikkaampi ja vakiona oli tehdasasenteinen hytti, joka oli ruotsalaisen Haran suunnittelema. Vuonna 1971 esiteltiin myös 754:n rinnakkaismalli, Ford 7000:een perustuva ahdettu 944.

Myöhemmät 1164:t perustuivat 7600:n ja 764:t Ford 5600:n tekniikkaan. Suurempia malleja edustivat vuonna 1972 esitellyt 1254 (Ford 8000/8600) ja 1454 (Ford 9000/9600).

County 654-1454

County Forward Control esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1965. Sen perusrakenne vastasi Countyn muita malleja. Vain ohjaamo oli siirretty eteen ja hallintalaitteiden käyttö tapahtui vaijereiden ja tankojen välityksellä. Rungon päällä oli työkoneenkantajien tapaan kiinnityspaikka toimilaitteille. Takana oli tavanomainen nostolaite. Ohjaamo oli itsenäinen yksikkönsä, joka voitiin helposti irrottaa huoltoa varten. Muutamien maiden turvavaatimukset edellyttivät ohjaamon ulkopuolelle tulevan turvakehikon.

Ensimmäinen malli oli FC 654, jota vuonna 1968 seurasi FC 754. Näitä menestyksekkäämpi oli vuonna 1967 esitelty 6-sylinterisellä Ford-teollisuusmoottorilla varustettu FC 1004. Vuonna 1971 esiteltiin uudistetun malliston mukaiset FC 754 ja 1004 eli 4- ja 6-sylinterinen versio.

Vuonna 1977 malli päivitettiin Ford 600/700-sarjan mukaiseksi ja mallimerkinnäksi tuli FC 1174. Ohjaamo oli nyt rungon oikealla sivulla. Polttoainesäiliöt oli asennettu rungon molemmille sivuille. Pari vuotta myöhemmin moottori otettiin Ford TW10:sta ja mallimerkintä vaihdettiin FC 1184:ksi. Uudemmissa malleissa mm. jarrut, kytkin ja tasauspyörästön lukko olivat hydraulisesti käytettäviä. 1174/1184:n kantavuus oli peräti 7300 kg.

County 754-1184 Forward Control

Fordin suurinta mallistoa edustivat 70-luvun alussa amerikkalaisperäiset 8000 ja 9000. Moottorit olivat lukuisissa myöhemmissäkin malleissa käytettyjä 6,6-litraisia ja Dual Power -pikavaihde oli saatavana lisävarusteena. Muita ominaisuuksia olivat 13″ keraaminen kytkin, vetovarsitunnustelu ja hydrostaattinen ohjaus. Traktorit oli saatavissa pitkällä ja lyhyellä akselivälillä sekä vierekkäin rungon alle asennetuilla etupyörillä. Voimansiirto oli näissä malleissa aivan omansa, mutta taka-akseli oli peräisin 5000:sta osittain vahvistettuna.

8000 esiteltiin Euroopassa vuoden 1968 lopussa ja turboahdettu 9000 vuotta myöhemmin. Mallien väliset erot olivat vähäisiä. Ohjaamona Euroopassa käytettiin ruotsalaista Haraa (alempi kuva).

Ford 8000 – 9000

Vähemmän tunnettu Countyn Ford-muunnos on High Drive. Ensimmäinen korkeamaavarainen versio esiteltiin vuonna 1958 ja se perustui Fordson Majoriin. Vuonna 1965 esiteltiin 5000:een perustunut 652 High Drive ja pari vuotta myöhemmin 752H. Vuonna 1975 esiteltiin 6600:aan perustunut 762H, joka jatkoi samalla mallimerkinnällä myös 6610:aan perustuvana mallina. Maavaraa oli vakiorenkailla 80 cm ja 9.5R48 riviviljelypyörillä varustettuna 90 cm. County High Drive oli saatavilla ainoastaan takavetomallina. Voima välitettiin pyörille pystysuoran hammaspyörärivin kautta. Haluttaessa oli saatavilla matalammalle sijoitettu nostolaite, joka mahdollisti normaalien työkoneiden käytön. County tarjosi myös muutossarjaa, jolla vanha 4-sylinterinen Ford voitiin muuttaa korkeamaavaraiseksi. Pieniä määriä valmistettiin myös suurempia High Drive -malleja 962H ja 1162H.

County 652-762 High Drive

Ford-tehdas pitäytyi omassa tuotannossaan takavetomalleissa ja jätti nelivetomallit muille. Pienillä etupyörillä varustettuja nelivetomuunnoksia Fordeista tarjosivat Roadless ja Selene (Manuel). Myös County innostui kilpailemaan näiden kanssa ja esitteli 4000-Fourin. Sitä seurasivat vastaavat mallit 4600:sta, 6600:sta, 7600:sta, 6700:sta ja 7700:sta. Näitä varustettiin sekä Ford-ohjaamolla että Haran tasalattiaohjaamolla. Countyn Four-malleissa oli alusta alkaen tasauspyörästön lukko.

10-sarjan tultua esiteltiin Countyn versiot 6610:sta ja 7610:sta, mutta tässä vaiheessa Fordin omat, halvemmat nelivetomallit olivat syöneet jälkiasentajien markkinat. Fordin neliveto oli myös huomattavasti ketterämpi kuin Countyn. Lisäksi County käytti edelleen vanhaa synkronoimatonta constant mesh -vaihteistoa. Viimeisissä E-malleissa County siirtyi halvempiin Carraro-etuakseleihin.

County 4000-Four – 7610-Four

Mallien 8000 ja 9000 seuraajat olivat keväällä 1972 esitellyt amerikkalaisperäiset 8600 ja 9600, joista jälkimmäinen oli varustettu turboahtimella. 8600:ssa ja 9600:ssa oli parannettu edeltäjiin verrattuna hydrauliikkaa, jarruja, ohjausta ja voimansiirtoa. Uudenaikaista tekniikkaa mallistossa edustivat Dual Power -alentava pikavaihde, hydrostaattinen ohjaus, vetovarsitunnustelu ja 1000 kierroksen voimanotto. Hara-ohjaamo oli varsin askeettinen. Vuonna 1975 näiden mallien valmistus alkoi myös Belgiassa. Samalla suurennettiin jarrulevyjä ja hydraulipumppu uusittiin.

Ford 8600 – 9600

Vuoden 1975 lopussa 1000-sarja korvattiin 600-sarjan malleilla. Vuotta myöhemmin saatiin valmiiksi uusi ohjaamo, joka edusti aikansa parhaimmistoa. Tekniikka 600-sarjassa oli suurelta osin ennallaan. Ohjaus oli nyt tehostettu myös pienissä malleissa 2600:aa lukuun ottamatta. Sähkö tuotettiin nyt vaihtovirtalaturilla. Hydrauliikka oli aikaisempaa tehokkaampi. Malliin 3600 asti hydraulipumppu sai voimansa nokka-akselin takapäässä olevalta hammaspyörältä, mutta se oli nyt tyypiltään hammaspyöräpumppu. Lisäksi näissä malleissa takasilta oli toteutettu ilman vähennyspyörästöjä, jarrut olivat rumpujarrut ja voimanoton kytkentä perustui kaksoiskytkimeen isompien mallien hydraulisen monilevykytkimen sijaan.

Vuonna 1978 mallistoa täydensi Suomessakin 54-hevosvoimainen 4100, jossa oli 3,0-litrainen moottori samoin kuin aikaisemmassa 3055:ssä. Muuten tekniikka vastasi pääosin 4600:aa. Hinnan alentamiseksi 4100:a myytiin Suomessa Syväsen ohjaamolla varustettuna. Samaan aikaan esiteltiin 3600:n ja 4600:n nelivetoiset mallit, joissa oli Carraron valmistama etuakseli. 4600:n nostovoimaa lisättiin vuonna 1979.

Ford 2600 – 4600

Vuoden 1975 lopussa 1000-sarja korvattiin 600-sarjan malleilla. Mallistossa entisen 5000:n tilalle tuli 2 mallia: 68 hv:n 5600 ja 77 hv:n 6600. Vaihteisto 1000-sarjassa oli tuttu synkronoimaton 8+2, jonka ongelmana oli ripeän äestysvaihteen puute: kuutosen suurin nopeus oli 12 km/h. Lisävarusteena oli alentava Dual Power-pikavaihde, jonka käyttövipu oli siirtynyt kojetaulussa oikealle. Nostosylinterit olivat nelisylinterisissä aikaisempaa suuremmat ja hydrauliikkaöljyn suodatusta oli parannettu. Ford 6600 oli koko mallihistoriansa ajan Euroopan eniten myyty traktorimalli.

Kesällä 1976 saatiin valmiiksi uusi Q-ohjaamo, joka edusti aikansa parhaimmistoa. Ohjaamo oli tehdasasenteinen, mutta sen valmisti GKN Sankey. Vuonna 1978 esiteltiin ZF:n etuakselilla varustetut nelivetomallit. Niissä oli kitkalukko, liikkeessä kytkettävissä oleva neliveto ja 10,7 metrin kääntöympyrä mallissa 6600.

Vuoden 1980 malleissa 5600:n ja 6600:n nostovoima oli aikaisempaa suurempi. Vuoden 1980 lopussa 6600:n ja 7600:n 4,2-litrainen moottori suureni 4,4-litraiseksi.

Tästäkin mallisarjasta oli belgialaisen EVA:n tekemä 6-sylinterinen konversio, joka kulki merkinnällä 7095. Sitä myytiin mm. Saksassa. 7095 oli myös monelta osin varustelultaan tingitympi kuin 7600.

Ford 5600 – 7600

8600 ja 9600 -mallien seuraajiksi esiteltiin vuonna 1976 uudelleen muotoillut 6-sylinteriset mallit 8700 ja 9700, joissa oli tehoa 127 ja 146 hevosvoimaa. 9700:n moottori oli ahdettu. Näissä mallien vaihteisto ja hydrauliikka (tuotto 60 l/min) olivat pienempiä malleja järeämpiä. Olennainen tekninen ero oli vetovarsitunnustelu. Vuonna 1977 takavetojen rinnalle tulivat Fordin ensimmäiset nelivetomallit, joiden ZF-akselin 13,8 metrin kääntöympyrän halkaisija rikkoi ennätyksiä traktorin yli 3 metrin korkeuden ohella. Pituus ja takavetomallien akseliväli olivat huomattavasti edeltäviä malleja lyhyempiä. Sarjan kansainvälinen lanseeraus tapahtui Suomessa, Espoon Dipolissa elokuussa 1976.

Ford 8700 – 9700

6600:n ja 7600:n rinnalle tuotiin syksyllä 1976 suuremmat ja varustellummat rinnakkaismallit 6700 ja 7700. Näissä malleissa oli mm. hydrostaattinen ohjaus, Load Monitor-vetovastustunnustelu, 1000 kierroksen voiman ulosotto ja jalkapolkimella käytettävä Dual Power -alentava pikavaihde vakiona. Tasalattiainen, riippupolkimilla varustettu ohjaamo oli hyvin korkea. 

Etuakseli oli erilainen kuin 6600:ssa ja 7600:ssa. 7700:aa sai myös ZF:n vetävällä etuakselilla varustettuna vuodesta 1978 lähtien. Tuotanto-ohjelmassa oli myös malli 5700 sekä 6-sylinterisiä vaativille markkina-alueille suunnattu 8100, jossa käytettiin sekä 6,2-litraista kuorma-auton moottoria. Tästä mallista oli eri maiden markkinoille ainakin kolme toisistaan poikkeavaa versiota. Brittiläisen 8100:n valmisti County, ranskalaisen EVA.

Myös 6700:n ja 7700:n moottorit kasvoivat vuodelle 1981 4,4-litraiseksi ja 8100 korvattiin 8200:lla.

Ford 6700 – 8200

1970-luvun jälkipuoliskolla esitellyt Countyt perustuivat Fordin 600- ja 700-sarjoihin. 4-sylinteriset mallit olivat 774 ja 974. 6-sylinterisiä edustivat 1174 ja 1474. Vuonna 1979 esiteltiin osittain TW-sarjaan perustuvat 1164, 1184 ja 1474 TW. Sarjan suurin malli oli TW-35:een perustunut 1884 (195 hv). 80-luvun alussa mallisto päivitettiin Ford 10-sarjan tekniikkaan. Vaihteisto oli kuitenkin edelleen vanha 8+2 (16+4) constant mesh ja ohjaamo Hara suurimpia malleja lukuun ottamatta. 764 ja 964 olivat niukasti varustettuja perusmalleja, jotka sai myös ilman hyttiä. 80-luvun alussa Countyja valmistettiin myös Perkins-moottoreilla lähinnä Etelä-Afrikkaa varten.

Fordin esiteltyä omat nelivetomallinsa alkoi Countyn alamäki. Vuoden 1983 selvitystilan jälkeen omistaja vaihtui ja tuotantoa ajettiin alas 80-luvun jälkipuoliskolla. Viimeiset Countyt valmistuivat vuonna 1990. Viimeiset mallit olivat 6610:een perustuva 764 (82 hv) ja 110-hevosvoimaiset 1164 ja 1184.

County 764-1884

Vuonna 1977 Ford teki Steigerin kanssa sopimuksen Steiger Pantherien markkinoimisesta Fordin väreissä. Mallimerkinnäksi otettiin TW:tä mukaillen ja nelivetoa merkiten FW. Pohjois-Amerikassa mallisto käsitti mallit FW-20 (210 hv), FW-30 (265 hv), FW-40 (295 hv) ja FW-60 (335 hv). Näistä pienin oli varustettu Cumminsin 9,1-litraisella 32-venttiilisellä V8:lla ja muut 14,7-litraisella V8:lla. Suurin malli oli turboahdettu.

Eurooppaan tuotiin enimmäkseen mallia FW-30, joka kuitenkin teholtaan vastasi numeroa suurempaa mallia. Vaihteistona oli mekaaninen 20+4 constant mesh. 35 km/h huippunopeus oli suurtraktoriksi varsin suuri. Lisävarusteena tarjottu voiman ulosotto oli sähköhydraulinen eikä välittänyt täyttä moottoritehoa. Myynti päättyi vuonna 1982.

Vuonna 1984 Eurooppaan tuli kuitenkin malli FW-60, jonka moottori oli vaihtunut ahdettuun ja välijäähdytettyyn 14,0-litraiseen Cumminsiin, jossa oli tehoa 325 hv. Konepeitto oli nyt kokonaan valkoinen ja nelivalot olivat vaihtuneet kahteen kulmikkaaseen. Polttoainesäiliö oli kasvanut runsaaseen 1000 litraan. Seuraavana vuonna tarjottiin automatisoitua vaihteensiirtoa. Myynti päättyi vuonna 1986.

Vuonna 1986 esitellyt FW-25 ja FW-35 sekä FW 280/310/335/375/400 olivat Waltannan valmistamia. Näiden mallien historia jäi lyhyeksi Ford New Hollandin ostettua seuraavana vuonna Versatilen.

Ford FW-20 – FW-60

8700- ja 9700-mallien seuraajaksi esiteltiin keväällä 1979 TW-sarja. Se oli ensimmäinen Ford-mallisto, jonka suunnittelussa oli otettu huomioon nelivetomallit. Kääntöympyrät olivat kuitenkin edelleen huikeita, sillä etuakseli oli entinen sivukardaanilla toteutettu ZF. TW-mallit vastasivat ulkonäöltään ja mitoiltaan edeltäviä malleja, mutta ne olivat aikaisempaa kevyempiä. Moottorien voitelu- ja jäähdytysjärjestelmiä oli parannettu, öljypumppu sai nyt voimansa kampiakselilta. Ohjauksella oli oma pumppunsa. Vaihteistoa oli nopeutettu ja taka-akselia, tasauspyörästöjä ja voiman ulosottoa oli vahvistettu edeltäjiin verrattuna.

TW-10 ja TW-20 olivat turboa lukuun ottamatta lähes identtisiä tekniikaltaan, välijäähdytetty TW-30 oli hieman järeämpi ja hydrauliikaltaan tehokkaampi. Sen keula oli pidempi lisäpolttoainesäiliön takia. TW-20:n ja 30:n kytkin oli 14-tuumainen ja varustettu keraamisella kytkinlevyllä. Näissä malleissa oli myös hydraulisesti tehostetut jarrut. TW-30:ssa oli uusi, tehokkaampi hydrauliikkapumppu. TW:t valmistettiin Belgiassa.

Ford TW-10 – TW-30

Syksyllä 1981 esitellyn 10-sarjan suuremmat mallit oli varustettu entisestä lievästi uudistetulla Ford-ohjaamolla, jonka polkimet olivat edelleen lattian läpi poljettavat malliin 7610 asti. 5610:aan ja 6610:aan sai myös edullisemman 18 cm matalamman Sekuran valmistaman LP-ohjaamon. Muutamissa maissa myytiin myös Sekuran korkeampikattoista AP-versiota.

10-sarjassa Ford oli ensimmäistä kertaa vakavasti otettava haastaja nelivetotraktoreissa. ZF:n uudet etuakselit olivat ketteriä ja neliveto oli muutenkin otettu huomioon mallistoa suunniteltaessa. Etuvedon kardaani oli sijoitettu traktorin keskilinjalle ja etupyörien suurin kääntökulma oli 51°.

Vaihteistona 10-sarjassa oli uusi synkronoitu 8+4/16+8 -vaihteisto, jonka hallintavipu oli ratin alla malliin 7610 asti. Ryömintävaihteisto oli lisävarusteena. Nyt Fordista löytyi myös ripeä äestysvaihde. Kaikissa 10-sarjan malleissa oli edelleen työntövarsitunnustelu. 8210:ssa oli TW:stä tuttu 6,6-litrainen moottori, keraamisella levyllä varustettu kytkin sekä muita 10-sarjan malleja järeämpi taka-akseli. Myös 7710:ssa ja 8210:ssa Dual Powerin hallinta oli nyt sähköisenä kojetaulussa, samoin nelivedon kytkentä oli sähköinen.

Vuonna 1983 paljon arvostelua saanutta rattivaihteen vaihdekaavaa muutettiin ja LP-ohjaamon ovien saranointi siirtyi takareunaan. Etuakseli vaihdettiin järeämpään malliin vuonna 1984. Samaan aikaan esiteltiin 7910, joka tuli Suomeen vasta Mark II-mallistossa. 1985 tuli hydrostaattinen ohjaus. Hydrauliikan venttiileissä oli virtauksen säätö, säädettävä painepalautus ja letkun irroitus myös paineen alaisena oli mahdollista.

Ford 5610-8210

Toisen sukupolven TW-sarja esiteltiin vuoden 1983 alussa. TW-25 siirtyi ulkomitoiltaan samaan kokoluokkaan TW-35:n kanssa. Moottoritehot olivat hieman kasvaneet kaikissa malleissa ja myös TW-15 oli varustettu ahdetulla moottorilla.  Nostovoimat olivat kasvaneet ja uusien ZF-etuakselien ansiosta traktorit olivat paljon entistä ketterämpiä. Pyörät kääntyivät nyt 50 astetta ja voimansiirto tapahtui keskiakselilla mallia TW-35 lukuun ottamatta.

Toisin kuin pienemmissä 10-sarjan malleissa, TW-sarjan vaihteistot olivat edelleen synkronoimattomia. Dual Powerin käyttö tapahtui nyt 7710:n tavoin jalkapolkimella. Suomeen tuotujen mallien alapuolella oli 118-hevosvoimainen TW-5. Myöskään takavetomalleja ei tuotu Suomeen.

Ford TW-15 – TW-35

Uudistetut 10-sarjan traktorit esiteltiin vuonna 1985. Tärkeimmät uudistukset olivat hydrostaattinen ohjaus ja uusi hiljainen DL-ohjaamo, jossa vaihdevipu oli siirretty lattialle samoin kuin Dual Powerin halllinta vasemman kantapään sähköpolkimelle. Polkimet oli vihdoin saatu riippupoljintyyppiseksi. Hydrauliikan kaksoispumppu ja perävaunun jarruventtiili olivat nyt vakiona. Polttoainesäiliöt olivat aikaisempaa suurempia ja sijaitsivat nyt ohjaamon alla. Etuakseli oli nyt 4-sylinterisissä Carraron valmistama.

Suomen markkinoilla myytiin nimellä 5610 Farmari todellista perustraktoria, jossa oli LP-hytti, synkronoimaton 8+2-vaihteisto keskelle sijoitetuilla vaihdevivuilla, pienemmät ristikudosrenkaat, vain 1 ulkopuolisen hydrauliikan venttiili ja muita varustevähennyksiä. Viimeisissä Farmareissa oli 16.9R34 -renkaat ja 2 hydrauliventtiiliä. Muutamissa maissa myytiin myös 65-hevosvoimaista 5110:aa.

7/1987 kojetaulu vaihtui sinisestä peltisestä mustaan lasikuituiseen ja nopeus nousi 40 km/h:iin. Myös ovenkahvat ja pilareiden verhous muuttuivat mustaksi.

Ford 5610-7610 Mark II

Versatilen tehdas sulkeutui kesällä 1986 heikon kysynnän takia. Helmikuussa 1987 Ford ilmoitti ostavansa Versatilen. Vuodelle 1988 ilmestyi karsittu mallisto, jossa esim. mallit 756, 836 ja 856 korvasi yksi malli: 846, jossa oli tehoa 230 hv. Traktorien väri oli ensimmäisen vuoden entisellään. Fordin sinisiin väreihin ne maalattiin vuonna 1989. Moottorit olivat samoja 10,0-, 14,0- ja 18,8-litraisia Cumminseja kuin aikaisemminkin. Kolmeen keskimmäiseen malliin oli saatavissa 12-vaihteinen täyspowershift.

Ilmoitetut kääntöympyrän halkaisijat pienemissä malleissa ovat tässä vaiheessa suurempia kuin aikaisemmin, koska ne on mitattu paripyörien ulkoreunalta eikä sisempien pyörien keskilinjalta, kuten Versatilella oli tapana. Myös painot ovat ns. työpainoja eivätkä kuivapainoja kuten aikaisemmin.

Ford Versatile 846 – 1156

Ford TW-sarja uudistettiin 30-sarjaksi vuoden 1989 lopussa. Uudistuksista vain yksi oli merkittävä: 30-sarjassa oli Powershift-vaihteisto, jossa oli nopeuksia 18+9. Yhdeksän kytkimen avulla toteutettu vaihteisto salli hyppäämisen vaihteiden yli. Suunnanvaihdossa kytkeytyvä peruutusvaihde pystyttiin ohjelmoimaan nopeammaksi tai hitaammaksi kuin eteenajovaihde. Perusvaihteisto oli tuttu synkronoimaton 16+4 Dual Power, mutta sitä ei tuotu Suomeen. Suomeen ei myöskään tuotu Powershiftin 40 km/h versiota.

Taka-akselit olivat entistä järeämpiä. Hydrauliikan tuotto oli nostettu pienemmissä malleissa suurimman tasolle. Lisävarusteena sai vielä lisäpumpun, jolla tuotto nousi 108 litraan. Moottoreista suurimmassa eli 186-hevosvoimaisessa oli aikaisempaa suurempi huippuvääntö. Super-Q -ohjaamossa oli vakiona digitaalimittaristo, tutkalla varustettu ajotietokone, ilmajousitettu istuin ja ilmastointi. 8630:sta oli olemassa myös pidempi, akseliväliltään isompia malleja vastaava versio, mutta Suomeen tuotiin lyhyempää mallia.

Ford 8630-8830

Vuoden 1989 lopussa uudistettiin 3-sylinteriset 10-sarjan traktorit 30-sarjaksi. Malliston muodostivat 3430 (45 hv), 3930 (51 hv), 4130 (56 hv) ja 4630 (61 hv). Syksyllä 1990 sarjaa täydensi nelisylinterinen 4830 (65 hv). Ohjaamo oli nyt tasalattiainen ”Deluxe-Q” ja melutasoltaan 82-84 dB.

Vaihteisto oli uusi suunnanvaihtimella varustettu täyssynkronoitu 8+8. 4130:sta lähtien maantienopeus oli Suomessa 40 km/h. Peltovaihteiden määrä jäi vähäiseksi, sillä alueella 5…15 km/h oli tarjolla vain vaihteet 7,2, 10,5 ja 11,2 km/h. Näistä viimeksi mainittu eli nopean alueen ykkönen oli myös liian nopea lähdettäessä liikkeelle kuormalla. Tilanne voitiin korjata lisävarusteena olleella Dual Power -alentavalla pikavaihteella. 13″ kytkin oli järeä pieneen traktoriin.

Hydrauliikan suoritusarvot olivat vaatimattomat, mutta 4630:sta lähtien oli vakiona toinen pumppu ja nostolaitteen apusylinterit, joilla nostovoimaa saatiin 2600 kiloa. Ohjaus oli nyt hydrostattinen.

Vuonna 1993 esiteltiin tehokkaampi 5030 (70 hv), joka syrjäytti Suomessa 4830:n. Samalla tuli tarjolle Economy LP -ohjaamo, jossa oli kaksiosaiset ovilasit, pienemmät takalokasuojat ja matalampi katto-osa. Uudistettujen nelivetojen etuakseli tarjosi 55 asteen kääntökulman aikaisemman 52 asteen sijasta. Myös takavetomallien etuakseli oli uusi ja aikaisempaa järeämpi. Joissakin maissa tuotiin myyntiin myös tehokkaampi 5630.

Ford 3430 – 5030

Suosittujen 10-sarjan Fordien seuraaja 40-sarja esiteltiin vuoden 1992 alussa. Traktorit olivat uudistuneet huomattavasti perusteellisemmin kuin pienemmät ja suuremmat mallit siirtyessään 30-sarjaan. 40-sarjassa oli suuritilavuuksiset PowerStar-moottorit. Malleissa 6640 ja 7740 oli uusi 5,0-litrainen ja 8240:ssa ja 8340:ssa 7,5-litrainen. Nelivetomallien ketteryys oli luokkansa paras 55 asteen kääntökulman ansiosta.

Ohjaamo oli nimeltään SuperLux, jonka melutaso oli noin 77 dB. 40-sarjasta oli 2 mallia: SL ja SLE. SL:ssä oli työntövarsitunnustelu, hammaspyöräpumppu ja analoginen mittaristo. SLE:ssä oli sähkönostolaite, vetovarsitunnustelu (ei 5640), säätötilavuuspumppu ja elektroninen valvontajärjestelmä. SLE:ssä oli myös muita varusteita, kuten takalasin pyyhin, säädettävä ohjauspyörä ja Comfort-istuin. SL:n vaihteisto oli täysin synkronoitu 12+12 SynchroShift. Maantienopeus oli 4-vetomalleissa 40 km/h. SLE-malleissa oli 4-portaisella pikavaihteella varustettu 16+16 -ElectroShift-vaihteisto, joka perustui kahteen märkään monilevykytkimeen. Suunnanvaihtaja oli kuitenkin mekaaninen. Sähkönostolaitteessa oli ainutlaatuista perinteisen näköinen asennonsäätövipu, jonka tarkoitus oli pehmentää vanhoillisen asiakaskunnan siirtymistä sähkönostolaitteeseen.

Vuonna 1994 tuli tarjolla kolmas vaihteistovaihtoehto: SynchroShift varustettuna Dual Power -alentavalla pikavaihteella. 8340:n teho kasvoi 125 hevosvoimaan.

Vuoden 1995 alussa keulan Ford-merkki vaihtui New Hollandiksi, rungon väri muuttui sinisestä harmaaksi, ohjaamon katon valkoisesta siniseksi ja pyörän napojen sinisestä mustaksi. Carraro-etuakseli vaihtui oman konsernin italialaistuotteeksi.

Vuoden 1996 alussa uusittiin takalokasuojat ja tehtiin alin porras irrotettavaksi. Sähkönostolaitteeseen tuli heilahduksenvaimennustoiminto ja SLE-mallien istuin kääntyi molempiin suuntiin.

Italiassa ja muutamissa muissa Fiat-uskollisissa maissa 40-sarjaa myytiin loppuvuosina myös Fiatin väreissä New Holland S-sarjana.

Ford 5640-8340

Ford 80-sarjassa Versatilen tekniikka laitettiin pyörelinjaisempien kuorien alle. Moottorit olivat iskutilavuudeltaan samoja Cumminseja kuin aikaisemmin, mutta neliventtiilitekniikalla ja vääntömomentin nousu oli kasvatettu 35 %:n tasolle. Mekaanisessa vaihteistossa oli nyt perusvaihteet synkronoitu. Täyspowershiftin sai vain kahteen keskimmäiseen malliin. Siinä voitiin asettaa ajon aikana vaihdevipu vapaalle ja nopeuden pudottua halutuksi automatiikka valitsi sopivan vaihteen, kun vaihdevipu asetettiin eteen. Jarrut perustuivat edelleen yhteen 508-milliseen, voimansiirtoakselille asennettuun levyjarruun. Hydrauliikan tuottoa ja nostovoimaa oli hieman lisätty. Hydrauliikkalohkoja oli vakiona neljä. Ohjaamoa oli mukautettu Fordien tyyliseksi ja melutaso oli pudonnut 78 desibeliin. Pakoputki ja ilmanotto oli siirretty pilarien tuntumaan. Lisävarusteena sai pyöränluistomonitorin. Kahteen suurimpaan malliin sai kolmet pyörät rinnakkain.

Ford Versatile 9280 – 9880

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.